Olen usein miettinyt, että minkäköhänlaista tekstiä tulisi jos kirjoittaisi ihan puhdasta tajunnanvirtaa vähän aikaa. Pitää koittaa. Ajatushan tuntuu aika pöllöltä, kirjoittelee vaan mitä sattuu päähän tulemaan ja sitten se on olevinaan hienoa. Sinänsä on outoa, kun yleensä päässä on aina jotain ajatuksia, mutta silloin kun koittaa kirjoittaa jotain, niin pää voi olla ihan tyhjä. Olisiko siinä sitten ratkaisu nukahtamiseen, kun silloin taas usein tuntuu siltä, että ajatukset pyörii liian kovaa, eikä sitä saa millään loppumaan. Vai onko se vaan niin, että ajatuksia on aina paitsi ehkä silloin, kun niitä tarvitsisi. Jotain hyvää tekisi mieli, mutta kohtapuoliin saa varmaan marjarahkaa, joten ei kannata ruveta hötkymään. hämmentävää, kuinka väsynyt voi olla vaikka on nukkunut hyvin. Nyt sieltä tullaan.
Marjarahka tuoreita punaisista ja mustista viinimarjoista on tosi hyvää. Tuli ehkä syötyä sitä liikaa. Vaikka sellaisen luulisi olevan aika terveellistäkin syötävää jos ei ihan älyttömästi tullut sokeria lisättyä. Aika hassua, että kuinka paljon paremmalta marjat maistuvat tuoreena. Mustikoistakin aina ajattelee syödessä, että miksi näitä pitikään niin erinomaisina kunnes taas poimii metsässä muutaman varvusta suuhun. Tuleekohan elämässä vielä joskus se vuosi, että jaksaa oikeasti käydä marja- ja sienimetsällä? Katseltiin sienikirjaa kaupassa, mutta ei ostettu. Sieneen saisi varmaan sieniä tuntevan kaverin mukaan muutenkin. Harmittaa kun ei tunnista sieniä. Vaikka ei sinne sienimetsälle tunnu muutenkaan ikinä ehtivän. Olisi kiva jos lapsi oppisi tuntemaan sienet. Pitäisiköhän kuunnella Kuhaa taas vaihteeksi. Muutenkaan ei tule kuunneltua musiikkia jostain syystä. Voisi kuunnella ylistysmusiikkia, se on ainakin positiivista. Se on kyllä yleensä myös armottoman tylsää.
Ei tule uni. Tajunnanvirtauttaminen on yllättävän vaikeaa, olen vissiin niin tottunut kirjoittamaan lauseita, että en osaa kirjoittaessa siirtyä ajatuksista toisiin niin kuin ajatellessa. Olisikohan siitä jotain hyötyä, jos tekisi tätä enemmän ja opettelisi? Outo tapa ajatella, että jos jotain ei osaa, niin siitä varmaan saisi jotain erinomaista hyötyä, jos opettelisi. Ehkä seuraavaksi ajattelee, että kun ei oikein osaa kuvailla sitä, mitä kävellessä tekee, niin pitäisi opetella taas olemaan vähän vähemmän taitava kävelemään. Tai ehkä ei. Tuntuu siltä, että edellisessä ajatuksessa on jotain pielessä, mutta en jaksa miettiä sitä. On aika raskasta miettiä, että oliko jossain ajatuksessa jotain järkeä. Onkohan se se syy, miksi tulee aika harvoin kyseenalaistettua asioita. Pää ei vaan toimi niin hyvin, että jaksaisi ajatella, niin sitten vaan ei ajattele. Ajattelemattomuus on outoa. Jos ei ole mitään akuuttia ajatusta, niin huomaan, että keskityn siihen mitä näen. Ikäänkuin kaikki ajatteluun tarvittava aivokapasiteetti siirtyisi välittömästi silmien käyttämiseen, kun ajattelu loppuu. Harmi, että se ei tunnu toimivan toisinpäin. Olisi kätevää, jos voisi lopettaa ajattelemisen tuijottamalla jotain oikein keskittyneesti. Sitten saisi ehkä helpommin untakin.
Aika hauska harjoitus tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti