Säännöllisesti saa lukea siitä, kuinka koulu tasapäistää ja tappaa ihmisistä luovuuden ja tekee ihmisistä karjaa. Perusvika ajatuksessa on nähdäkseni se, että yleensä ajattelija tykkää tehdä jaon "me" vastaan tylsä harmaa aivoton karja. Ja nykyään kun niitä asioita ja ideologioita, mihin ihmiset itseään laskevat on niin paljon, niin ryhmä muut on aina noin 98% ihmisistä. Toisaalta nimenomaan se pirstaloituminen puhuu tätä koulun tasapäistävää vaikutusta vastaan. Jos kaikki ovat samasta muotista, niin miksi meillä on miljoona ja yksi harrastetta ja ideologiaa täällä? Koulu on Suomessa kuitenkin tutkimustenkin perusteella maailman tasalaatuisimpia.
Mutta se erikoisimmalta tuntuva ajatus on se, että koulu jarruttaa lahjakkaimpien kehitystä. Tietystä perspektiivistä tämä epäilemättä pitää paikkansa. Joku yksityisopetus tai erikoisryhmä voisi tuottaa sille lahjakkaimmalle porukalle lisähyötyä. Mutta koko ajatus muuttuu aika hullunkuriseksi, jos sitä vertaa siihen, miten muilla elämänalueilla huippuja tehdään. Esimerkiksi jääkiekossa kaikki tietävät, että jos junnun liikkuminen tapahtuu lähinnä treeneissä, niin ei siitä junnusta tule kovin hyvää pelaajaa. Oma omalla ajalla tehty työ on se, mikä määrää. Lajiharjoittelu on toki välttämätöntä, mutta ne kotona tehdyt jutut kertovat sen, että voidaanko haaveilla SM-liiga- tai jopa NHL-tähdestä. Mutta kun me halutaan maailman parhaat matemaatikot, niin yhtäkkiä kuvitellaan, että 5 tai 6 tuntia viikossa koulussa riittää. 14 tuntia liikuntaa viikossa olen jostain epämääräisestä lähteestä lukenut, että pitäisi harrastaa 12-vuotiaana, että voi edes haaveilla tulevansa huipuksi. Lahjakkuuden päälle. Ei taideta missään painottaa, että jos haluaa huippumatemaatikoksi, niin pari tuntia päivässä joka ikinen päivä pitäisi nysvätä. Ala-asteen lopussa.
Koulu tuottaa kyllä keskinkertaisuuksia, mutta se johtuu enemmän siitä, että jos haluaa keskinkertaisuutta kummallisemmaksi, niin sen halun pitää tulla sisältä eikä ulkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti