Blogittamisessa on se hyvä puoli, että siinä koittaa käyttää päätänsä suurinpiirtein samalla tavalla joka päivä, yleensä jopa suurinpiirtein samaan aikaan. Kun pää alkaa toimia hitaammin, sen huomaa heti. Ja ero loman ja töissä olemisen välillä on merkittävä. Tuntuu vaan siltä, ettei päässä ole mitään. Rupesin miettimään, että miksi näin on. Vastaus sinänsä on varsin selvä: uni.
Lomalla jos tulee huono yö, niin voi nukkua aamulla pidempään. Vapaata aikaa on niin paljon, että ei ole mitään ongelmaa uhrata paria tuntia sille, että on ne loput tunnit pirteä. Arkena tarina on vähän toinen. Kun vuorokaudesta otetaan pois normaali uni ja se noin yhdeksän tuntia, mitä menee töissä ja työmatkoissa, niin niitä ylimääräisiä tunteja joita voi perheen kanssa viettää jää aika vähän. Varsinkin jos vielä harrastaakin jotain. Uni ei helposti nouse sen viikon ainoan harrastuskerran yli. Eikä sen ainoan ajan yli päivässä, kun voi leikkiä lapsen kanssa. Eikä sen ajan, jolloin voi olla vaimon kanssa rauhassa kaksin. Olen miettinyt usein, että kahdeksan tuntia töitä on siitä hölmö, että ne viimeiset pari eivät kauhean tehokkaita ole. Vaan onko se niin, että kahdeksan tuntia töitä päivässä tarkoittaa sitä, että hyvin herkästi mikään niistä ei ole kauhean tehokas?
Ihan eri kysymys on sitten vielä se, että siirtyisivätkö ne tunnit nukkumiseen jos yö on huono. Helpostihan vaan nukkumaanmeno siirtyisi tuntia myöhemmäksi ja etu menisi siinä. Tai jokin muu muutos rutiinissa tekisi sen siirtelemisen vaikeammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti