Kun nukkuu vähän aikaa huonosti, niin ensimmäinen päivä sen jälkeen kun on nukkunut taas hyvin on se pahin. Silloin väsyttää ja masentaa ja tuntuu siltä, että olisi vaan parasta kuolla pois. Mielenkiintoisesti tämä ei tunnu edes kovin paljoa riippuvan siitä, kuinka pitkään tuona hyvänä yönä nukkui. Tai ainakaan kymmenen tuntia ei riitä. Ehkä se johtuu siitä, että hyvän yön jälkeen olettaa, että olisi hyvin virtaa, mutta sitten ei olekaan vielä ihan vedossa niin se tuntuu pahemmalta.
Se halu kuolla pois on ehkä vaikeinta. Onneksi minua on siunattu vaimolla joka ymmärtää. Paras lääke pahaan oloon, minkä minä tiedän on saada kertoa, että nyt on paha. Nyt ei jaksa. Ymmärtävä puoliso antaa myös tarpeellista perspektiiviä. On aika helppo jäädä sen ajatuksen vangiksi, että kun tuntuu näin pahalta, vaikka asiat ovat hyvin, niin ei oikeasti kannata elää. Mutta kun siitä puhuu toiselle, jonka kanssa on saanut viettää paljon hienoja aikoja, niin muistaa senkin, ettei elämä aina ole tälläistä. Kun pääsee edes sen verran irti siitä omasta välittömästä olosta, että voi miettiä menneitä, niin homma alkaa olla selätetty. Siitä alkaa nousu. Nukkumattomuudessa siis lähinnä se, että jaksaa taas vähän aikaa tehdä jotain että aika kuluisi muutenkin kuin märehtien.
Päääjukeboksi on myös aika mielenkiintoinen näissä tilanteissa. Viikatteen On aivan sama on soinut päässä koko päivän. Ilmeiseti pää osaa tuottaa päivän teemaan sopivan taustamusiikinkin. No, onneksi huomenna on parempi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti