Vähän väliä tulee vastaan kysymys siitä, mitä uskon Raamatun ja tieteen suhteesta. Yleensä kysymys on evoluutiosta. Sikäli jännää, että 6000 vuotta vanha maapallo on ihan yhtä innokkaasti ristiriidassa geologian, arkeologian, astronomian ja varmaan monen muunkin tieteenhaaran kanssa. Jotka vissiin on aika merkityksettömiä? Tietysti puhumattakaan itse luomistapahtumasta, joka on ristiriidassa tieteentekemisen perusoletusten kanssa niin paljon, että tieteellinen keskustelu koko jutusta on vähintäänkin jännä jo ajatuksena. Mutta koitetaanpa asiaan.
Uskon, että Raamattu on totta. Mitä se sitten tarkemmin tarkoittaa, sitä en ole kauhean syvällisesti jaksanut pohtia. En osaa sanoa, miten esimerkiksi Juudaan kuolemaan pitäisi suhtautua, mutta uskon että ne kaksi varsin erilaista versiota ovat siellä nimenomaan siksi, että se auttaa meitä ymmärtämään jotain Raamatusta. Ja kun Raamattu on totta, niin luominenkin on. Tästä seuraakin sitten se, että jos luominen on totta, niin se, milloin se tapahtui on aika merkityksetön kysymys. Saa olla nyt sitten se 6000 vuotta, kun niin kerran sanotaan. Ainoa merkitys koko ikäkysymyksellä on se, että jos Jumala on luonut maailman(kaikkeuden) 6000 vuotta sitten, niin miksi se on luotu niin, että se näyttää paljon vanhemmalta. Itse ajattelen, että se on siksi, että meillä olisi enemmän luomakunnassa ihmeteltävää. Raamatussa puhutaan usein Jumalan tekojen katsomisesta ja ylistämisestä ja vaikka sillä kai päällimmäiseksi tarkoitetaan niitä pelastustekoja, niin kyllä tätä maailmankaikkeutta paranee myöskin pysähtyä katsomaan ja ihmettelemään sitä heppua joka on tämmöisen jutun värkännyt. Varsinkin kun se näyttää aika ylimitoitetulta siihen, mitä me sen tarkoitukseksi käsitämme.
Mistä päästäänkin siihen, että ajattelen, että tiede on tapa tutkia Jumalan tekoja. Ajatushan on pöllitty jostain 1500-luvun tienoilta vissiin, mutta meille on annettu aivan uskomaton maailmankaikkeus ja kyky tutkia sitä. Ajattelen, että kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala on tämän luonut tälläiseksi juuri siksi, ettei ihmeteltävä lopu kesken.
Kristityillä on kautta aikain ollut säännöllisin väliajoin valitettavaa siitä, mitä tieteenharjoittajat ovat maailmasta sanoneet. Aika usein tämä kritiikki on esitettävissä noin suurinpiirtein seuraavalla tavalla: "Mitä? Nyt nuo kamalat tiedemiehet ovat taas sanoneet, että ihminen ei olekaan se maailmankaikkeuden napa, keskipiste, alfauros ja suuri Ursus vaan vain mitättömän pieni osa isoa systeemiä." Aluksi maan piti olla keskipiste, nyt ihmisen pitää olla kovin erilainen kaikesta muusta. Ja kuitenkin Raamattu sanoo että ihminen on tuhkaa ja tomua. Ehkä maailmankaikkeus on niin iso siksi, että pienempi ei riittäisi nujertamaan meidän ylpeyttämme. Katsokaa siis ja ihmetelkää Jumalan töitä. Älkää niistä stressatko. Tiede menee välillä minne sattuu, mutta ei se sitä pointtia muuta.
Huvittavaksi jutun tekee se, että kun pohdiskelin, että pitäisi tästä aiheesta jotain koittaa raapustaa, niin törmäsin tähän juttuun. Lukekaa ja ymmärtäkää ja miettikää, että minkälainen tyyppi on tämän luonut. Hitusen se avaa sitä, että mitä tarkoittaa kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Nih.
Ja sitten se tyyppi on kaiken lisäksi kiinnostunut juuri sinusta niin paljon, että kuolee puolestasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti