Tuli taas todistettua se, että kun väsyneenä pitää pärjätä väsyneen lapsen kanssa, niin ainoa oikea ratkaisu on ryhtyä siivoamaan. Siinä on paljon hyviä puolia. Se on täydellisen aivotonta puuhaa. Kyvyttömyys ajatella ei ole este. Itseasiassa se lähinnä helpottaa. Lapsi tykkää imuroimisesta ja ymmärtää jo sen, että muu siivoaminen on välttämätöntä, jotta pääsisi imuroimaan. Se siis joko osallistuu iloisesti tai sitten vähintäänkin hyväksyy sen, että minä siivoan ja leikkii itsekseen. Se vie paljon vähemmän aikaa ja vaatii paljon vähemmän vaivaa kuin luulisi. Tai jos haluaa ajatella toisin, niin saa paljon enemmän aikaan kuin luulisi. Eli sillä selviää huonosta päivästä tarvitsematta kärsiä kitisevästä lapsesta tai huonosta olosta liikaa ja lopputulemana saa vielä hyvän mielen kun on siistimpi kämppä.
Tästä saapui mieleeni jostain lukemani tai kuulemani teoria siitä, että aikaansaaminen on vähän niinkuin lihas. Eli sitä pitää treenata. Mietiskelin, että siivoaminen on varmaan yksi kätevimpiä tapoja treenata aikaansaamista. Sitä voi tehdä kotona melkein milloin vaan, näkyviä tuloksia saa vähällä vaivalla, aina löytyy jotain siivottavaa ja se on riittävän tylsää, että käy kyllä itsensä liikkeellepotkimistreenistä. Ehkä voi lähteä siitä, että kun kämppä on riittävän siisti, niin rupeaa saamaan muutakin aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti