Yleensä olen inhonnut lastenlauluja. Nyt tuuppasin lastenlaululevyn soittimeen, kun halusin nähdä, että ovatko lastenlaulut lapsen mielestä kivempia kuin aikuisten. Hyväntuulisempia ne ainakin ovat. Se on tietenkin loogista. Hyväntuulinen musiikki aiheuttaa kuulijassaan hyväntuulisuutta jos se nyt muuten on hyvää ja kun haluamme, että lapset ovat hyvällä tuulella, niin soitamme niille hyväntuulista musiikkia. Jostain syystä itselleen sellaisia ei tule soitettua.
Mikäköhän ihmeen idiotia on se, joka saa ihmisen aktiivisesti aiheuttamaan itselleen pahaa oloa? Tein jonkun aikaa sitten Spotifyssä yleismusiikkilistastani sellaisen version, missä otin pois kaikki aktiivisesti negatiivissävyiset piisit. Sadastakuudestakymmenestä jäi jäljelle 11. Kun kerran tiedän tämän muusiikin ja mielialan suhteen, niin ainoa looginen johtopäätös on se, että en halua, että minulla on hyvä olo. Tai sitten olen muuten vaan tyhmä ihminen.
Pikaisella arviolla ainoa bändi, jonka musiikin miellän säännöllisesti positiiviseksi ja jota vielä tulee kuunneltua on Nordman. Varasijalle Kuha. Kun nyt kerran elämäntaparemonttia kerran tehdään, niin seuraava askel elämänlaadun parantamisessa voisi olla musiikin sävyn parantaminen. Pitäisikö koittaa sosiaalisen median kampanjaa? Vihjaile artisteja ja piisejä, jotka ovat positiivissävyisiä ja joista tulee hyvä mieli. Nordmanin Nu lever sommaren olkoon alkupiste.
Mainio kirjoitus. Itse olen huomannut viimeaikoina (en nyt osaa sanoa aikaväliä, ehkä luokkaa vuosi-kaksi), että metallimusiikin kuuntelu on vähentynyt aika paljon ja tilalle on tullut vähän kaikenlaista ja enimmäkseen positiivissävyisempää. Kyllähän metallikin voi olla ihan positiivissävyistä, mutta jostain syystä usein ei. Ehkä metalli toimii lohtuna, kun on ahdistunut, mutta ahdistuksen vähetessä tekee mieli kuunnella jotain muuta.
VastaaPoista