Hämmentävää ajatella, kuinka nopeasti ajatukset jostain asiasta voi muuttua. Nyt kun on vähän saanut tatsia tähän syömiseen, niin kasvissyönti tuntuu ihan mahdolliselta tavalta elää. Toki sitten täytyisi miettiä ravitsemuksellisia asioita oikeasti uudestaan. Nyt olen vaan ajatellut, etten minä näin lyhyessä ajassa kuole, jos vaikka jotain vähän vähän saankin. En kyllä ajatellut kasvissyödä pääsiäistä pidempään, koska en näe mitään tarvetta luopua lihasta ja sekin on hyvää. Mutta luultavasti tämän kokeilun avulla saa lisättyä rehujen määrää ruokavaliossa, mikä olisi kyllä tärkeää.
Tänään tuli syötyä tortillasetin loput, syötiin samaa settiä koko perhe, muille oli lihaakin tarjolla lisukkeeksi. Itse en kyllä edes kaivannut, kun ei se olisi oikein sopinut tuohon sekaan. Todettiin myös, että ruokailu pitäisi saada yhteiseksi, joten jatkossa haaste on enemmän se, että miten kehitellä sellaisia kasvisruokia, joihin voi osalle porukasta lisätä helposti lihaa. Jos ei saada tehtyä ja syötyä ruokia kerralla, on perhe-elämähaitta niin iso, että kasvissyönti loppuu aika nopeasti.
Vaikuttaisi siltä, että painokin alkukankeuden jälkeen alkaisi kääntyä laskusuuntaan. Ongelmana oli todennäköisesti liiaan vähäinen rasva, joka johti sitten naposteluun ja nälkään. Ainakin tilanne korjautui nopeasti, kun tietoisesti lisäsin rasvaa. Olen taas päässyt liikkumaankin, mikä parantaa oloa paljon. Unen määrä on se suurin puute elämäntavoissa ja nykyään sekin on sikäli hyvässä mallissa, että alle 7.5 h unta lasketaan meillä vähäksi. Lapsi auttaa kummasti laittamaan unen prioriteetin paikalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti