Ensimmäinen "oikea" ruoka tehty ja oli kyllä hyvää. Tein voitaikinasta veneenmuitoisia asioita ja täytin pinaatin ja fetan sekoituksella. Taisiis salaattijuuston vai mikä hän titteliltään lie. Ynnäilin, että energiaa ainakin pitäisi tulla tarpeeksi, mutta noin muuten tuo ei kaihean täyttävää ollut. Lihaa täytteen sekaan vielä, niin avot. Mahakaan ei sanottavammin reagoinut, joten lopputulema positiivinen kuitenkin. Annettakoon tälle ruokalajille 8+.
Olin vähän yllättynyt, kun kaupan voitaikina tosissaan on voitaikina. 32% voita.
Tästä tuli kuitenkin mieleen asia, joka on jo vähän aikaa ärsyttänyt. Lisäaineet. Tai siis se, miten puhutaan kamalista lisäaineista, jotka tappaa meidät kaikki. Ylen dokumentissakin setä laskeskeli tuotteista E-koodeja. Tämä siis saapui mieleeni siitä, kun voitaikinassakin oli yksi E. Viinihappo. Lapsi sattui samaan aikaan syömään viinirypälettä, joten voin kai olla sikäli turvallisella mielellä, että kun nämä ovat kaikki nyt tappavan myrkyllisiä, niin eiköhän tuo kuole ensin, kun kuitenkin on vain kymmenesosan minun koostani. Epäilemättä myös E948 ja E949 ovat yhdisteenä jopa tappavampia kuin erikseen. Eli siis suomeksi: olisi kiva, jos puhuttaessa vaarallisista lisäaineista puhuttaisiin tosissaan niistä lisäaineista, jotka ovat vaarallisia. Ihan nimillä ja E-koodeilla niistä nimenomaisista aineista. Muuten ihmiset lakkaavat kohta kuuntelemasta, kun tajuavat, että nytkin pelättiin jotain mehiläisvahaa.
Lyhyesti siis. E-koodeissa on eroja. Lakatkaa leikkimästä ettei ole, niin kaikkien elämä voi parantua (ja ehkä niistä haitallisista voidaan päästä eroon).
Onhan siinä tietysti se, että niitä lisäaineita on satoja, ja jos lähdettäis niitä luettelemaan jossain lähetyksessä, niin siihenhän se lähetys menisikin. Oma käsitykseni on se, että noiden ohjelmien tarkoitus on herätellä ihmiset miettimään, että onko kaikissa ruoka-asioissa sittenkään pakko olla keinotekoista väri-, maku- ja hajuainetta. Tarkempi tutustuminen jää oman harrastuneisuuden varaan. Oma mielipiteeni lisäaineista: parempi 0 kuin 25 yhdessä ruoka-asiassa, vaikka nyt sitte menettäisi samalla jonkun lisätyn c-vitamiinin.
VastaaPoistaYmmärrän toki vouhotuksen ärsytyksen, mutta ihmiset vaan ei tunnu haluavan ajatella kovin monimutkaisia.
Näemmä ihmiskoe etenee siis vähintäänkin kohtuullisesti, jos oot vielä järjissäsi vaikka oot jo pari päivää rehuja vaan syönyt ja vieläpä saanut jotain hyvää ruokaa. Täytyy ehkä joskus kokeilla kasvisruokaa.
Happikin on kuulemma E-koodattu...
VastaaPoistaJa yleensä lisätyt C-vitamiinit on synteettisiä, joten minä otan mieluummin C-vitskuni suoraan hedelmistä tai purkista, minkä takuulla tiedän olevan luonnosta peräisin :)
Juhani: lähinnä meinaan sitä, että ihmiset on saatu suht hyvin hereille esimerkiksi natriumglutamaatista juuri siksi, että puhuttiin siitä. Se ei toimi ihan yhtä hyvin, jos ihmiset toteaa, että "Iik E! Aha xylitoli".
VastaaPoistaOi että, itte tehtyä ruokaa, ja oikea voi! Oikea voi on kyllä hyvää. Ihmettelin joskus isovanhempieni ikäisten tekemien sairaan hyvien pullien makua. Syyksi lopulta keksin, että käyttävät pulliinsa ihan oikeaa voita jonkun leivontakelpoisen margariinin sijaan. Itte kun koettaa pullia vääntää (siis aina ahkerasti kerran viiteen vuoteen), niin normimargariineillahan niitä tekee sen kummemmin miettimättä. Ja sitten ne ovat kelvollisia sen ensimmäisen tunnin paistamisen jälkeen. Ja no, kyllähän niitä senkin jälkeen voi syödä, ainakin jos on leipä lopussa.
VastaaPoistaNo niin, mutta E-koodeista piti.
Sain aikoinani viime vuosituhannella luomutilalla kesätöissä ollessani (sillon kun luomu tarkoitti suurimman osan kansaa mielestä vain jotain ihme vauhkoa hippeilyä) perheen emännältä jostain syystä sellasen E-koodiläystäkkeen. Siitä sai luullakseni aika realistisen kuvan siitä, mitä ne E-koodit oikein ovat, ja joo, sieltä löytyy vähän kaikkea. Sekä yksinkertaisempia että mutkikkaampia yhdisteitä, joista osa kemiallisesti valmistettuja, ja osa luonnollista alkuperää. Mutta myös kasa alkuaineita, kultaa ja hopeaa unohtamatta.
Njoo, löytyyhän tuo nykysellään jo netistäkin, ei tartte paperiversiota enää etsiä.
Natriumglutamaatin suhteen sitten voinkin kokea olevani valveutunut ihan omasta takaa ilman median vaikutusta. Päädyin perehtymään k.o. aineeseen oman kokemuksen kautta jo aikoja sitten, käytyäni ensimmäisen kerran elämässäni kiinalaisessa ravintolassa työporukan kanssa, työpaikasta päätellen vuonna 2001. Ravintolassa nautittu alkukeitto sai aikaan kummia tuntemuksia, ja netissä surffaus tuon jälkeen osoitti mutkien kautta lähinnä (mono)natriumglutamaattia. Kokemus on toistettu sen jälkeen samassa ravintolassa, kolmannella kerralla jo osasin ottaa keittoa vain pari ruokalusikallista... Myös osasta pussikeittoja saa samat "vibat". Ja natriumglutamaattiahan niissä näyttää aina olevan.
Ymmärrän tuonkin aineen käytön kuitenkin varsin hyvin, kyllähän se makua tuo monesti paremmin esille. Tykkään kyllä, että ruoka maistuu.
Vaan liika on sit taas liikaa; ruoka sais maistua kyllä ruoalle eikä aromivahventeelle, eikä haittais, että vois syödä ruokansa ravintoloissakin ilman ihme oireita. Kun pari kertaa onnistuu joskus syömään viikon sisään kunnon ng-annoksen, niin sen jälkeen kaikki tuota sisältävä maistuukin sit samalle. Makkarat, mausteseokset, ja sellaisetkin puolivalmisteet, joista normioloissa en huomaa koko lisäainetta.