Tasaista ja helppoa

Aika antikliimaksi on kyllä tämä rehunsyönti. Jotenkin ajattelin, että vastaan tulisi suuria tunteita ja tiukkaa taistelua, mutta aika helppoa on tehdä hyvää kasvisruokaakin. Tänään söin pastaa ja sipulikermakastiketta. Voissa paistetun sipulin, kuohukerman ja valkopippurin yhteistyö on voimaa, jota ei helpolla voiteta.

Antikliimaksit ovat pyörineet mielessä muutenkin. Otsikon sanat pätevät paitsi ruokavalioon myös tietyillä rajoitteilla elämään muutenkin. Erikoista onkin se, kuinka vaikeaa on antaa itselleen lupa olla tyytyväinen elämäänsä vaikka ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin yksi tallaaja muiden joukossa. Vaimo, lapsi, hyviä kavereita, mukavia harrastuksia, mukava työ, nyt näköjään vaihteeksi terveyttäkin. Ja blogi, jota reilu parikymmentä ihmistä lukee päivittäin. Elämä täynnä pieniä iloja. Silti tuntuu siltä, että on jotenkin väärin todeta, että tämä on hyvä, tätä hain, enempää en tarvitse. Pitäisi pyrkiä pidemmälle, erikoisempiin asioihin. Olla jotain.

Toki elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva tehdä, mutta suurin osa niistä on sellaisia, ettei se nyt niin olennaista ole. Lisäksi yllättävän iso osa niistä on ihan tavalliselle tallajallekin mahdollisia. Ehkä voi vaan todeta, että jos pitää tuntea itsensä epäonnistuneeksi koska on onnellinen, on oikea aika mennä tarkastuttamaan päänsä.

Maailmankatsomuksellinen järkkymys

Hämmentävää ajatella, kuinka nopeasti ajatukset jostain asiasta voi muuttua. Nyt kun on vähän saanut tatsia tähän syömiseen, niin kasvissyönti tuntuu ihan mahdolliselta tavalta elää. Toki sitten täytyisi miettiä ravitsemuksellisia asioita oikeasti uudestaan. Nyt olen vaan ajatellut, etten minä näin lyhyessä ajassa kuole, jos vaikka jotain vähän vähän saankin. En kyllä ajatellut kasvissyödä pääsiäistä pidempään, koska en näe mitään tarvetta luopua lihasta ja sekin on hyvää. Mutta luultavasti tämän kokeilun avulla saa lisättyä rehujen määrää ruokavaliossa, mikä olisi kyllä tärkeää.

Tänään tuli syötyä tortillasetin loput, syötiin samaa settiä koko perhe, muille oli lihaakin tarjolla lisukkeeksi. Itse en kyllä edes kaivannut, kun ei se olisi oikein sopinut tuohon sekaan. Todettiin myös, että ruokailu pitäisi saada yhteiseksi, joten jatkossa haaste on enemmän se, että miten kehitellä sellaisia kasvisruokia, joihin voi osalle porukasta lisätä helposti lihaa. Jos ei saada tehtyä ja syötyä ruokia kerralla, on perhe-elämähaitta niin iso, että kasvissyönti loppuu aika nopeasti.

Vaikuttaisi siltä, että painokin alkukankeuden jälkeen alkaisi kääntyä laskusuuntaan. Ongelmana oli todennäköisesti liiaan vähäinen rasva, joka johti sitten naposteluun ja nälkään. Ainakin tilanne korjautui nopeasti, kun tietoisesti lisäsin rasvaa. Olen taas päässyt liikkumaankin, mikä parantaa oloa paljon. Unen määrä on se suurin puute elämäntavoissa ja nykyään sekin on sikäli hyvässä mallissa, että alle 7.5 h unta lasketaan meillä vähäksi. Lapsi auttaa kummasti laittamaan unen prioriteetin paikalleen.

Hyvä päivä ja hyvä ruoka

Tänään oli hyvä päivä. Sellainen hyvä päivä, jokna olemassaolo pitää dokumentoida, että muistaa, että yksi päivä arjen keskellä voi olla hyvä. Sinänsä päivässä ei ollut mitään epänormaalia, aitsi että kävin puolisen tuntia seinäkiipeilemässä. Kaikki vaan oli niin hyvin. Menin pyörällä töihin ja polkeminen oli mukavaa. Sain töissä aikaan asioita ja oli hyvä fiilis koko päivän. Kiipeily oli mukavaa, pääsin ylös jopa yhden sellaisen pätkän, joka oli ulospäin kallellaan. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää. Lapsi oli hyvällä tuulella ja pelattiin sählyä ja riehuttiin sängyssä ja luettiin ja iloinen lapsi on vaan aika piristävä sekin. Ja sitten se nukahti kiltisti ja nyt ennen nukkumaanmenoa juteltiin vaimon kanssa hölmöjä ja naureskeltiin. Ihan tavallinen päivä, mutta harvoin voi kokea sellaista tyytyväisyyttä ja onnellisuutta kuin tänään sai.

Ja se ruoka. Tortilloita, joiden täytteeksi reilussa voissa paistettua paprikaa ja sipulia, salsaa, turkkilaista jugurttia (rasvaa 10% eli ei paha) ja valkohomejuustoa. Täys 10. Tuota tulee varmasti syötyä myöhemminkin. Tuo ruoka olisi pelastanut paskankin päivän, mutta tuntui, että tämän päivän Jumala antoi muistuttaakseen, että onni on siellä, missä on onnellinen ihminen.

Munakoisosta

Tuli siis testattua munakoisoa. Ruuanlatto ei mennyt ihan putkeen muutenkaan, mutta ei se munakoiso niin hyvää ole, että tulisi itse laitettua. Ei toisaalta niin pahaakaan, että ei voisi syödä, jos joku sitä ruuaksi laittaa. 6+ saa tämä. Seuraava tastattava lienee parsa, mutta ehkä otan pari päivää taukoa.

Täytyy oikeasti istahtaa miettimään tään ruokavaliota joskus, koska nyt tuntuu siltä, että on iso riski, että paino lähtee nousemaan, kun syötävät määrät, aterioiden määrät ja aterioiden energiasisältö ovat kaikki korkeintaan vähän sinnepäin. Tähän mennessä elämässä kun näin on ollut, on paino yleensä mennyt ylös ja kovaa. Ongelmana on se, että rehujen kanssa täytyy pohjatyötä tehdä selvästi enemmän, koska sitä energiaa tulee monista jutuista ja kaikista vähän eri tavalla. Liha ruuan pohjana on siitä hyvä, että sen energiasisältö on sentään aina sama.

Sivuvaikutuksia

Nukuin kolme tuntia viime yönä. Söin kaksi kertaa yöpalaa. Jos tulee vielä toinen tälläinen yö, niin kasvisruokailu jää siihen. Ei päätään nyt huvikseen viitsi hajottaa. Aamupäivä meni siihen nähden yllättävän hyvin, mutta nyt kun sain syötyä, niin nyt tulee romahdus. Päikkäreille siis.

Söin eilisen safkan loput, mutta paistoin riisit voissa. Voissa paistettu riisi on hyvää. Pohdiskelin myös, että marjarahkaa voisi olla hyvä värkkäillä jälkiruuaksi, jos syö tämmöisiä sisällöttömämpiä ruokia. Saa ainakin proteiinia ja on hyvää.

Päätin ottaa tavoitteeksi omien ennakkoluulejoni kohtaamisen. Ensimmäisenä listalla on munakoiso. En ole koskaan aktiivisesti maistanut munakoisoa. Eli siis varmaan sitä olen joskus jossain syönyt, mutta mitään käsitystä siitä miltä se maistuu minulla ei ole. Munakoiso vaan on olemukseltaan semmoinen, että kun sen näkee, niin ajattelee automaattisesti, että tuon on pakko olla pahaa. No, illalla sen sitten näkee.

Oy lehmä ab

Juhanin rakkausmaito on herättänyt keskustelua enemmänkin ja joku toi ilmi, että olisi tulossa joku säädös, joka käytännössä lopettaisi raakamaidon myymisen tilalta. Mieleeni tuli, että jos semmoinen kielto tulee, niin voisikohan maitotila myydä esimerkiksi lehmäosakkeita, jonka omistaja omistaa osan lehmästä, maksaa osan hoitokustannuksista ja saa osan maidosta. Esmes ostaa vaikkapa 40 viikkolitran verran lehmää. Saattaa senkin joku direktiivi kieltää, mutta on vaikea kuvitella, että laki kieltäisi hoitamasta toisen lehmää. Ja sitten kun siitä lehmästä joskus aika jättää, niin voi saada osan lihoista ja tehdä niistä kuivalihaa. Aina voittaa.

Päivän ruuan piti olla asia nimeltä Bhindo bhaji, mutta kyseiseen ruokaan tulee okraa, jota ei kaupasta löytynyt, joten korvasin sen herkkusienillä, porkkanalla ja pinaatilla. Lisäksi korvasin chilin mustapippurilla, koska pippuri maistuu paremmalta kuin chili. Maistui omituiselta, mutta oli ihan kelpo ruokaa, kun sitä riisin kanssa söin. 7 1/2 saa arvosanaksi.

Resepti siis suurinpiirtein.

1 sipuli
voita paistamiseen
1 tomaatti
juustokuminaa
korianteria
mustapippuria
(kurkumaa piti olla, mutta unohdin laittaa)
200g herkkusieniä
1 porkkana
150g pakastepinaattia

Sipuli silpuksi ja ruskistettiin
Tomaatti tehosekoittimeen hetkeksi ja sekaan, tästä eteenpäin kiehutetaan hissuksiin
Mausteet jauheeksi ja sekaan
Herkkusienet ja porkkana tehosekoittimeen hetkeksi ja sekaan
Pinaatti sekaan. Kiehutetaan siihen asti, kunnes koostumus on miellyttävä.

Pinaattifetaveneet

Ensimmäinen "oikea" ruoka tehty ja oli kyllä hyvää. Tein voitaikinasta veneenmuitoisia asioita ja täytin pinaatin ja fetan sekoituksella. Taisiis salaattijuuston vai mikä hän titteliltään lie. Ynnäilin, että energiaa ainakin pitäisi tulla tarpeeksi, mutta noin muuten tuo ei kaihean täyttävää ollut. Lihaa täytteen sekaan vielä, niin avot. Mahakaan ei sanottavammin reagoinut, joten lopputulema positiivinen kuitenkin. Annettakoon tälle ruokalajille 8+.

Olin vähän yllättynyt, kun kaupan voitaikina tosissaan on voitaikina. 32% voita.

Tästä tuli kuitenkin mieleen asia, joka on jo vähän aikaa ärsyttänyt. Lisäaineet. Tai siis se, miten puhutaan kamalista lisäaineista, jotka tappaa meidät kaikki. Ylen dokumentissakin setä laskeskeli tuotteista E-koodeja. Tämä siis saapui mieleeni siitä, kun voitaikinassakin oli yksi E. Viinihappo. Lapsi sattui samaan aikaan syömään viinirypälettä, joten voin kai olla sikäli turvallisella mielellä, että kun nämä ovat kaikki nyt tappavan myrkyllisiä, niin eiköhän tuo kuole ensin, kun kuitenkin on vain kymmenesosan minun koostani. Epäilemättä myös E948 ja E949 ovat yhdisteenä jopa tappavampia kuin erikseen. Eli siis suomeksi: olisi kiva, jos puhuttaessa vaarallisista lisäaineista puhuttaisiin tosissaan niistä lisäaineista, jotka ovat vaarallisia. Ihan nimillä ja E-koodeilla niistä nimenomaisista aineista. Muuten ihmiset lakkaavat kohta kuuntelemasta, kun tajuavat, että nytkin pelättiin jotain mehiläisvahaa.

Lyhyesti siis. E-koodeissa on eroja. Lakatkaa leikkimästä ettei ole, niin kaikkien elämä voi parantua (ja ehkä niistä haitallisista voidaan päästä eroon).

Etenemissuunnitelma

Kasvisruoka ei sinänsä ole minulle ihan tuntematonta, vaimo tekee aina välillä erinomaisen hyvää linssikastiketta, joka kärsii lähinnä siitä, että kauan ei mene kun on taas nälkä. Lisäksi olen saanut hiukan kokea pakistanilaista ruokaa, jossa siinäkään ei muistaakseni lihaa ollut. Hyvää oli silti.

Ajattelin, että ottaisin tämän vahvasti kokeilemisen kannalta, eli jättäisin suosiolla sivuun suomalaistyyppiset "kasvisruoka on liharuoka, jossa lihan paikalla on porkkanaa"-ratkaisut. Maailmalla syödään kuitenkin paljon kasvisruokaa, joten eiköhän niitä kunnollisiakin ruokia löydy. Suurin ongelma lienevät omat vahvat ennakkoluulot monia rehuja kohtaan. Meiltä löytyivät valmiiksi hyllystä intialaisia reseptejä ja välimerenmaiden reseptejä sisältävät kirjat. Niillä varmaan liikkeelle ja luovasti eteenpäin.

Tehtävän määrittely

Nyt kun on aikaa vähän miettiä tätä juttua, niin voisi kirjoitella ylös sen, että mitä on tekemässä. Tarkoitus siis olla pääsiäiseen asti syömättä lihaa. Tämä sisältää kalat ja kanatkin. Muna ei ole lihaa. Eikä mikään muukaan, mikä ei ole lihaa. Käytän ylläolevasta ruokavaliosta termiä kasvisruokavalio ja siihen kuuluvista ruuista termiä kasvisruoka. Jos tämä ei ole tarkkaanottaen oikein, minua ei kiinnosta.

Tarkoitus ei ole syödä pahaa vaan hyvää ruokaa. Tarkoitus ei ole riutua nälässä. Tarkoitus ei ole kärsiä verensokeripiikeistä. Tarkoitus on syödä terveellisesti. Tarkoitus on välttää edelleen ylenmääräistä riisin, pastan ja perunan syöntiä. Tarkoitus on, että paino edelleen laskee, mutta ei hallitsemattomasti. Tarkoitus on, että elämänlaatu paranee. Tarkoitus on, että kykenen kuntoilemaan normaalisti ja saan siitä vastaavan hyödyn kuin ennenkin. Kunhan nyt paranen muuten.

Tekevälle sattuu

Kokeilin sitten samalla kaavalla jotain muuta. Pastaa kun söi muukin perhe, niin väsäilin vähän vastaavaa kamaa, mutta koska happamuus häiritsi, niin jätin pois marjat ja mehun ja jostain mielijohteesta päätin heittää kaakaojauhetta sekaan. Tulos oli sekoitus, joka voisi olla hyvää jonkun voitaikinaleivonnaisen täytteenä. Harmi vaan, että söin sitä pastan kanssa. Urheasti vetelin kuitenkin suurimman osan, mikä oli kyllä vähintään mitalin arvoinen urotyö.

No, huomenna voi vähän suunnitella ruokaa ennen kauppaa, niin ehkä sitten saa hyvää ruokaa. Sikäli kuin kasvisruuasta nyt hyvää voi ikinä saada. Vähän mietiskelin röstiperunoita ja jotain, mutta saa nyt katsoa.

Ituhippikausi

Saa tuo painon kirjaaminen otsikkoon jäädä, koska dramaattinen muutos on saapunut elämääni. Lääkäri ilmoitti, että "kevyttä kasvisruokaa" pitää syödä siihen asti, että maha toimii taas. Tämähän sopii ajankohtaan erinomaisesti, koska tuhkakeskiviikosta alkaa suuri paasto. Päätinkin ottaa tämän johdatuksena ja mennä rehuilla pääsiäiseen asti. Saa nähdä, että kestääkö pää. Hiukan epäilyttää.

Lounasaineet piti hakea kaupasta samalla reissulla, kun tulin lääkäristä kotiin, joten lähdin fiilistelymeiningillä. Kysyin myös kaupan tädiltä, että minkäsorttisia asioita kannattaa syödä kun pitää syödä kevyttä kasvisruokaa. Täti sanoi, että raejuustosta saa hyvin proteiinia. Fiilistelin sitten kaupasta mukaan ituja (kun ituhippeillään niin ituhippeillään sitten), raejuustoa, hunajaa, porkkanaa, jotain ihme salaattisiemensekoitusta (auringonkukkaa, ja jotain pähkylöitä oli ainakin).

Lopputulemana oli ruoka suurinpiirtein seuraavalla reseptillä, kaikki arvot siis noin arvoja:

20g voita
3tl hunajaa
reipas hyppysellinen sinimailasen ituja
porkkana
omena
mustia viinimarjoja
punaisia viinimarjoja
puolukoita
muutama ruokalusikallinen raejuustoa
50g auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, cashewpähkylä-sekoitusta
pari lehteä ruukkusalaatista
appelsiinimehua sen verran, että koostumuksesta tulee miellyttävä

Kaikki tehosekoittimeen ja suristellaan vähän aikaa. Syödään. Vähän hapanta mahapotilaalle, appelsiinimehun korvaaminen tyrnimehulla olisi saattanut auttaa tähän tai sitten ei. En itseasiassa muista minkälaista tyrnimehu on. En myöskään mene kehumaan hyväksi, mutta syötävää oli. Koitan välttää myös laktoosia, mutta tämä ruoka voisi olla parempaa jugurtilla. Ja olihan siinä raejuustoa. Rahka voisi myös olla toimivaa.

Nokkela havaitsi heti, että ruokaa ei kypsytetty. Tämä johtuu siitä, että oma kokemus rehuista on se, että ainoa rehu joka maistuu kypsänä paremmalta kuin raakana on peruna. No okei sipuli myös, mutta tässä kontekstissa miellän sen mausteeksi. Ihan eri asia siis, uskokaa pois. Raaka ruoka taas tarkoittaa että energiansaanti on ongelma. Selvästi ylipainoiselle tietenkin pienempi ongelma kuin jollekkin muulle, mutta tarkoitus olisi kuitenkin olla likimain toimintakykyinen. Tästä syystä siis pähkylöitä, voita ja hunajaa. Kaikki muu en sitten enempi semmoista, että ihan sama, heitetään nyt vaikka tuota. Meillä on myös ruukullinen basilikaa, mutta en älynnyt laittaa basilikaa messiin. Tuskin olisi ainakaan parantanut makua, mutta olisin luultavasti laittanut silti. Että näin. Nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä illalla söisi.