Työmatkalenkkeily on nyt sitten aloitettu. Aika sopivan siivunkin saa, kun juoksee sopivalle bussipysäkille. Ensimmäisenä tavoitteena on kehittää kunto siihen pisteeseen, että voi juosta koko matkan. Kaukaisena unelmana siintää se, että kulkee työmatkat aina juosten. Olen fiilistellyt, että kaiken mennessä putkeen voisi ensi kesänä päästä lähelle tuota jo. Sinällään edetään siis edelleen sen alkuperäisen suunnitelman mukaan, jossa tarkoitus oli ensin rakentaa kuntopohjaa pyöräilemällä ja sitten siirtyä pikkuhiljaa juoksemaan. Tarkoitus siis juosta se n. 6 km aluksi kolme kertaa viikossa. Siitä sitten pikkuhiljaa kymmeneen kilometriin ja sitten juoksukerrat viiteen. Kolme kertaa kymppi ja välissä rento 6 km on joka tapauksessa sellainen treenitahti, jota olen jo aikaisemmin elämässäni toteuttanut, joten siihen asti ei ainakaan pitäisi olla ongelmaa.
Ratkaisu pyrkiä juoksemaan olikin yksi hienommista onnistumisista stressinvälttelyn jalolla saralla vähään aikaan. Polkupyöräni on nyt reilun vuoden vanha. Se on sellainen halpa peruspyörä. Halpa siksi, että en sitä ostaessani tiennyt, että estääkö polvi polkemisen. Joten halpa pyörä, ettei tarvitse tuneta oloaan kauhean hölmöksi, kun korvaa sen paremmalla jos homma toimii. Käytännössä en vaan siltikään osaa suhtautua siihen niin. Tuntuu hölmöltä hommata uusi pyörä, kun on suht uusi ja ihan toimiva jo olemassa. Talviajoon vaan haluaisin muutamia lisäominaisuuksia, jotka olisivat arvoltaan jo yli tuon pyörän arvon. Joten stressaa, kun tuntuu hölmöltä ostaa uusi ja vaaralliselta ajaa vanhalla. Ongelma, joka ratkeaa kätevästi sillä, että tekee työmatkat juosten. Juokseminen on muutenkin keliriippumattomampaa, joten se sopii talveen paremmin.
Samalla havahduin siihen, että olen taas jämähtänyt lojumaan olosuhteissani. Vaikka olosuhteet ovat oikeasti aika hyvät, niin pelkästään se etenemisen tunteen puute vaikuttaa todella paljon. Täytyy muistaa miettiä aina välillä, että tuntuuko siltä, että menee eteenpäin. Jos ei tunnu, niin pitää tehdä jotain. Tärkeintä on liike. Suuntaa voi aina korjata, mutta suunnalla ei ole väliä, jos ei etene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti