Toiston toistoa

Nykyään tulee melkein aina kirjoittaessa sellainen olo, että tämän olen kyllä kirjoitellut joskus aikaisemminkin. Ja onhan se niin, että vaikka minulla onkin 185 blogitekstiä, niin ei minulla 185 kommunikoimisen arvoista ajatusta ole. Ja toisaalta toisto on tärkeää. Suurin pyrkimys itselläni on pyrkimys asennemuutokseen. Sellainen ei tapahdu hetkessä eikä helposti vaan toistojen kautta. Niin, että aina välillä törmää johonkin, joka taas muistuttaa terveellisemmästä suhtautumisesta asioihin ja sitten taas kirjoittelee siitä, jolloin sitä tulee ajateltua vähän enemmänkin kuin se 5 sekuntia. Toiveena on, että lopulta olisi yleensä sellainen positiivishenkinen katselmus maailmaan.

Olen miettinyt sitäkin, että yritänkö liikaa olla jotenkin erilainen. Monesti on sellainen olo, että joku asia ei oikein kelpaa minulle, koska kaikki muutkin tekevät niin. Blogituksessa sen huomaa siitä, että huomaan aina välillä, että nostan rimaa kirjoittamiseen. Se on ihan ymmärrettävää, jos on jokin pointti, mitä haluaa levittää ja kasvattaa lukijamäärää. Se on aika järjetöntä, jos on tarkoitus lähinnä selvitellä päätään. Luulen, että itselleni olisi paljon hyödyllisempää vaan kirjoittaa vuoropäivinä unesta, liikunnasta, ruuasta ja positiivisesta asennoitumisesta asioihin. Liiallinen miettiminen johtaa siihen, että käyttää liikaa aivojaan. Se taas ei johda mihinkään hyvään.