On helpompi olla rohkea kun on turva

Lapsen toimintaa katsellessa avautui taas uusi itsestäänselvyys. Katselin nimittäin kun tuo sanoi käsipäivää isoisoäidilleen. Kaikesta huomasi, että tilanne oli aika pelottava ja heti sen jälkeen tyyppi tulikin syliin. Osoitti kuitenkin melkoista rohkeutta hoitaa homma kotiin ja häipyä vasta sitten. Jos vanhemmat eivät olisi olleet metrin päässä, niin ei varmaan olisi rohkeus riittänytkään. Toisaalta juuri siksi me siinä olimme, että ei tarvitse ahdistua pelottavasta tilanteesta. Rohkeus on helpompaa kun tietää mitä tekee jos homma kusee käsille. Se, mikä pätee pieneen lapseen pätee tässäkin tapauksessa myös aikuisiin.

Olen usein miettinyt irtisanomisuutisia lukiessani, että kauhean iso haloo tehdään taas siitä, että joukko ihmisiä joutuu hakemaan uuden työpaikan. Itselleni se ei ihan vaikeaa eikä uutta ole. Usko omaan työllistyvyyteen on ollut vahva. Samalla olen kuitenkin tehnyt riskaabeleita työllistymisliikkeitä. Ja ovat ne riskit kosahdelleetkin. Niitä on kuitenkin voinut helposti ottaa, kun usko myös seuraavan työn löytymiseen on vahva. Itseluottamus ja optimismi ovat riskinottajan käyttövoima.

Monasti näkee, että tyhjän päälle loikkaavia riskinottajia arvostetaan erityisesti. Tietysti vain siinä tapauksessa, että ne riskit eivät kohdalle osu. Siinä on se ongelma, että riskinotosta tulee tälläisessä ajattelumallissa väärä kuva. Kaikki tai ei mitään-riskejä ei normaalisti kannata ottaa. Jos ne nähdään ainoina kunnollisina riskeinä, jää elämästä paljon uupumaan, kun ei ymmärretä kohdalle tulevia tilaisuuksia. Tai sitten kustaan ne omat mahdollisuudet siihen yhteen kaikki tai ei mitään-juttuun ja sitten ollaan kusessa loppuelämä. Mahdollisesti hyvin lyhyt sellainen. Noin muuten huomautettakoon, että aika harvoin se loppuelämä oikeasti on pilalla. Yleensä ongelma on halun eikä mahdollisuuksien puute.

Hallittu riskinotto on sellainen taito, jota kannattaa vähän harjoitella. Sen avulla saa paljon hienoja kokemuksia.

Published with Blogger-droid v1.6.7