Vaimo otti lapsen ja lähti hurvittelemaan. Tämä tarjoaa ihan mielenkiintoisen tilaisuuden tutkia itseään. Olen nimittäin huomannut, että ollessani pidempään kuin pari tuntia yksin kotona, teen aina kolme asiaa. Tanssin, siivoan ja juon viskiä. Muutakin toki, mutta vaikka ohjelmassa muuten olisi mitä, niin nuo kolme tapahtuvat.
Viski on sinällään selkeä. Viskillä aloitetaan luksuksellinen oleminen. Kun haluan pääni parhaiten tajuamaan, että nyt on minä-aikaa, se tapahtuu hakemalla se lasillinen viskiä. Sen jälkeen en ajattele sitä, mitä pitäisi tehdä vaan sitä, mitä haluan tehdä. Aika erikoista on se, että yleensä rupean siivoamaan. En tiedä johtuuko se siitä, että sekä siivottu koti että aikaa siivota rauhassa omaan tahtiin ovat harvinaista herkkua, mutta yleensä noin yhden päivän kotonaolo tarkoittaa sitä, että kämppä on aika suorassa ja pölytön. Sitä vaan tekee yhden asian ja sitten surffaa hetken tai jotain siinä välissä ja sitten taas tekee toisen pätkän. Pienen kämpän etu on se, että mikään yksittäinen siivousoperaatio ei ole kovin iso. Ja lopputuloksesta tulee hyvä olo. On myös kiva järjestää vaimolle mukava kotiinpaluu reissusta. Siivottuun kotiin palaaminen on lopulta varsin massiivinen luksus joka on helpohkosti järjestettävissä.
Tanssi on aika selkeä asia myös. Kun on yksin kotona voi kuunnella musiikkia rauhassa. Olen huomannut itsessäni jännän ominaisuuden musiikin suhteen. Jos en voi reagoida musiikkiin fyysisesti, en oikeasti kuuntele sitä. Voin kuulla musiikkia liikkumatta, mutta jos kuuntelen musiikkia, niin minä liikun, laulan ja/tai soitan messissä. Olen siitä miettinytkin joskus, että minulle on aika luontaista ilmaista itseäni fyysisesti. Ja elää fyysisesti. Jos teen jotain tosi kivaa, niin siihen kuuluu yleensä joko kaverit tai liikunta. Usein molemmat. Mistä tuleekin seuraavaksi mieleen, että onkohan ollut järkevin mahdollinen veto järjestää elämä niin, että työhön kuuluu lähinnä sormien liikuttamista. Olisinko lopulta onnellisempi tekemässä jotain fyysistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti