Muutama päivä sitten totesin, että jos tästä selvitään niin helpolla kuin silloin näytti, niin on melkoien antikliimaksi koko juttu. No ei ole. Loma kun on, niin nukuttua tulee tarpeeksi, mutta silti väsyttää melkein aina. Ei taida näistä pillereistä olla taikalääkkeeksi. Onneksi muuten on mukavaa. Varsinkin nyt, kun sääkin vähän viileni.
Yksi taistelu siis hävitty, mutta sota jatkuu. Seuraavat huumekokeilut saavat jäädä kesäloman jälkeiseen aikaan, mutta kunnon kohottaminen jatkuu, kuin myös pyrkimys järkevään ravintoon ja riittävään uneen. Olen silti huomannut olevani taas aika puhtaasti sellaisessa "kunhan selviää kesästä hengissä"-moodissa. Syksy tulee taas joskus ja elämä alkaa voittaa. Tänä talvena voi varmaan alkaa luistelemaan ja hiihtämään lapsen kanssa ja muutenkin talvessakin on paljon positiivista odotettavaa. Ei vaan huvittaisi käyttää paria kuukautta vuodessa pelkästään hengissä selviämiseen.
Käytiin spontaanisti Nuuksiossa grillaamassa. Ehkä pitäisi viettää isompi osa lomasta metsässä. Sää oli aikalailla paras mahdollinen, ötöjä ei ollut, ihmisetkin tekivät ilmeiseti jotain muuta, koska rauhassa sai grillailla. Ja kakara syö makkaraa kuin hullu puuroa ja nareskeli kun pääsi kantorinkkaan, eli aika vahvaa positiivista signaalia tuli. Koskakohan ehtii testata yöpymistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti