Alkuun varoitus, en ole teologi.
Minua on jo pitkän aikaa häirinnyt teodikean ongelma. Tai ei oikeastaan se ongelma vaan se, miksi se on ongelma. Kun minun nähdäkseni teodikean ongelman asettelu suorastaan väistämättömän selvästi kertoo meille ratkaisun teodikean ongelmaan.
Käsitykseni mukaan teodikean ongelmassa on kyse siitä, että jos kerran Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja täydellisen hyvä, niin miten voi olla olemassa pahaa. Oletamme siis tässä, että paha on jotain, mitä hyvä ei halua, muutenhan koko ongelmaa ei ole.
Jumalalla on siis ongelma, jota ei ole ratkaistu. Jokin siis mitä ilmeisimmin rajoittaa Jumalaa. Annetuista ominaisuuksista kaikkivaltius ja kaikkitietävyys eivät ole rajoitteita. Hyvyys on. Hyvä ei tee mitä vaan. Joten pystymme päättelemään, että Jumalan hyvyys estää poistamasta pahaa. Vaihtoehtoahan ei ole. Joten käteen jää kysymys, miksi joku joka on täysin kykenevä ratkaisemaan jonkun ongelman ei tee sitä. Vastauksen tietää kuka tahansa ristiriitaisten tavoitteiden kanssa painiskeleva. Koska on olemassa joku korkeamman prioriteetin ongelma, jonka ratkaisemisen kanssa mediaseksikäs pahan ongelmamme on ristiriidassa.
Ihan puhtaasti loogisesti päättelemällä pääsemme siis siihen asti, että kaikkivaltias ja kaikkitietävä ja täydellisen hyvä Jumala ei ratkaise pahan ongelmaa, koska sen ratkaiseminen aiheuttaisi isomman pahan kuin mitä pahuus on. Jännä mutta väistämätön johtopäätös. Tähän asti päästään ihan pelkästään katsomalla kysymyksenasettelua loogisesti. Ja ainakin minusta näyttää siltä, että pelkästään tämä riittää jo vastaukseksi esitettyyn kysymykseen ilman, että lähdetään spekuloimaan sillä, mikä tuollainen korkeamman prioriteetin asia olisi. Vaihtoehtoja voidaan heitellä, mutta tässä kohtaa iso looginen ongelma on jo muutettu pelkäksi mielipidekysymykseksi ja mielipiteethän ovat tunnetusti kuin persereiät, kaikilla on yksi, mutta ei sen julkinen esitteleminen välttämättä niin fiksua ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti