Joskus elämässä on sellaisia päiviä, että pieni ihminen vaan voittaa. Asiat vaan menevät putkeen paremmin kuin voisi edes itse suunnitella. Tämä on ollut sellainen päivä. Kakara on ensimmäistä kertaa isovanhemmilla yötä ja lähdimme sen kunniaksi Kurjenrahkaan patikoimaan. Saimme nukkua aamulla ensin pitkään. Kakara heräsi hyvällä tuulella. Kun lähdimme menemään, tyyppi sanoi vain iloisesti heihei ja vilkutti. Perillekin löydettiin ongelmitta. Sitten alkoivat vastoinkäymiset. Vesipaikka oli suljettu ilkivallan takia ja telttapaikka, johon oli tarkoitus majoittua oli aika kamala. Suljettu vesipaikka ärsytti erityisesti, kun sen piti olla alueen ainoa vesipaikka. Eivät kuitenkaan viitsineet siitä missään informoida.
No lähdettiin kuitenkin ihan hyvillä mielin eteenpäin, koska ainahan voi lähteä pois jos ei yöpyminen miellytä ja suunnitellulla uimapaikalla olikin paitsi vesipiste myös todella hyvä telttapaikka, älyttömän hieno uimaranta ja sauna. Jokseenkin kattoon nousi tunnelma. Sitten metsästä löytyi paljon mustikoita, joita syötiin myös paljon. Tuore mustikka suoraan varvusta on muuten hyvää. Löydettiin myös yksi kypsä lakka ja paljon raakoja. Niistäkin tuli hyvä olo, vaikka raakoja ei tietenkään poimittu. Metsäkin oli tosi hieno. Tosi vanhassa suopohjaisessa metsässä on oma ilmapiirinsä. Makkara oli hyvää, suklaa oli hyvää, saunominen ja uiminen oli älyttömän hienoa, liki kolmen kilometrin käveleminen paljain jaloin metsässä oli sekin aika hienoa. Siinä saa käsityksen missä kävelee. Iltatee metsän siimeksessä suklaan kanssa ei ollut paha sekään. Varsinkin kun mummu viestitti, että kakara nukkuu ja hyvin oli mennyt. Iltauinti juuri ennen nukkumaanmenoa tuntui tosi hyvältä.
Tämä oli hyvä päivä. Yksi parhaista ja minullakin on sentään aika hyviä päiviä jo takana. Varsinkin ongelmat, jotka kääntyivätkin voitoksi tekivät todella voittajafiiliksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti