Masennus on siitä hankala asia, että sanana se tarkoittaa tässä vaiheessa jo melkein mitä tahansa pahaa oloa. Ajattelin siis lähteä liikkeelle siitä, miltä minusta tuntuu. Mikä on se asia, minkä lääkäri sanoi olevan lievä masennus. Sain tiivistettyä sen kahteen sanaan, joista niistäkin toinen on siinä lähinnä antamassa hiukan lisäkontekstia. Otsikossa siis.
Masennusta ajatellaan usein tunnetilana. Tämä ei ole. Parhaiten kuvaisin sitä siksi olotilaksi, kun väsyttää niin paljon, että kannattaisi mennä nukkumaan, mutta ei vielä ole ihan pakko. Se on olotilani n. 90% valveillaoloajasta. Negatiivisia tunteita tulee lähinnä siinä suhteessa, kuin kuvittelen kenelle tahansa väsyneelle ihmiselle tulevan kun tulee vastoinkäymisiä.
Väsymys ei ole fyysistä. Pystyn urheilemaan normaalisti ja liikunta onkin aika iso osa sitä 10%, jolloin en ole väsynyt. Noin yleensäkin elämä jatkuu suht normaalisti. Onneksi tämä nykyrutiini tosiaan on rakennettu sillä periaatteella, että ei tarvitse jaksaa tehdä asioita, vaan ne tulevat aika automaattisesti vastaan. Ei minun tarvinnut sitä tietää, että minkäniminen tämä asia on tietääkseni miltä elämä kesällä tuntuu. Kesäloma vähän jännittää tältä kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti