Vaimo oli ensimmäistä kertaa lapsen syntymän jälkeen yksin kotona yön ja totesi, ettei siellä ole mitään tekemistä. Sai minutkin miettimään sitä, että kyllä yksikin lapsi on aika määräävä asia perheessä. Rupesin sitten taas miettimään, että näin ollen on tärkeää, että lapsen kontribuutio perheeseen on normaalioloissa positiivinen lyhyelläkin tähtäimellä ja keskipitkällä tähtäimellä aina paitsi hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tärkein lapsen kontribuutioon vaikuttava asia on vanhempien asenne. Lapsihan tuottaa perheelle esimerkiksi rutiineja. Vanhempien harteille jää huomata se ja ymmärtää se hyödylliseksi kontribuutioksi josta voi olla kiitollinen ja josta voi ottaa hyödyn irti. Vastaavanlaisia kontribuutioita on paljon ja niiden huomaaminen on tärkeää. Itsehillintä, itsekuri, johtajuus, suunnitelmallisuus, empaattisuus, kärsivällisyys, pakko liikkua, vastuullisuus, arjen hallinta. Asioita, joihin pieni lapsi yrittää perheensä pakottaa. Jos yrittää muistaa tämän näkökulman lapseen, niin eläminen sen kanssa on helpompaa.
Mitään todisteita minulla ei ole, mutta uskon, että lapset ovat siinä mielessä samanlaisia kuin aikuiset, että hekin haluavat kokea itsensä paitsi halutuksi myös hyödylliseksi. Tarpeelliseksi. Se taas on paljon helpompaa jos vanhemmat tosiaan ajattelevat, että lapset tätä ovat.
Published with Blogger-droid v1.6.7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti