Itsensä hyväksyminen

Liekö sitten oikeaa vai plasebovaikutusta, mutta nyt parina aamuna on tuntunut siltä, että olisi oikeasti nukkunut syvemmin kuin ennen. Nukahtaminenkin on yleensä sujunut, joten hyvin menee. Ja olo on ainakin tänään ihan hyvä. Lähden siis siitä, että kyllä tämä tästä nyt taittuu. Tulee parempi mieli niin. Vielä kun menisi ajoissa nukkumaan niin johan olisi ihmeellistä. Vähän tulee kyllä antikliimaksi tästä masennussaagasta, jos tästä ei tämän ihmeellisempää tullut. Pari pilleriä naamaan ja siinä.

Mietiskelin omaa suhtautumistani tähän masennukseen ja havaitsin, että jossain kohtaa olen hyväksynyt itseni. Se on kylläkin tapahtunut jo vähän aikaisemmin, mutta vasta nyt oikeastaan tajusin, että en ole enää vähään aikaan yrittänyt muuttua. Olen vain etsinyt tapoja päästä hyvään tulokseen sillä mitä minulla on. Ja kyllä Volkkarilla pystyy melkein kaikki samat asiat tekemään kuin Porschella. Se ei ole niin tyylikästä eikä vauhdikasta, mutta matkaseura sen hyvän reissun tekee kummallakin.

Luulen, että se itsensä hyväksyminen alkoi valitsemisesta. Näitä asioita haluan tehdä, mutta tämä on se, mikä on niistä minulle tärkeintä, ne muut saavat jäädä koska ei ole aikaa. Ehkä siinä tuli sitä luopumista ylimitoitetuista odotuksista ja toiveista itseä kohtaan. Sitten oli helpompi ruveta toteuttamaan niitä asioita, mitkä olivat saavutettavissa. Silloin tulee valmista ja on myös helpompi hyväksyä omat puutteet, kun näkee etteivät ne niin maatakaatavia ole. Samalla voi antaa itselleen luvan olla tyytyväinen siihen vähään, mitä on saavuttanut.

Pyrkimisen parempaan ei tarvitse lähteä siitä ajatuksesta, että nykyinen ei riitä. Jos nykyinen ei riitä, täytyy toki pyrkiä parempaan, mutta parempaan voi pyrkiä ihan vaan siksi, että parempi on saavutettavissa vaikka nykyisessäkään ei ole mitään isompaa vikaa. Silloin voi nauttia myös siitä mitä jo on. Elämän yksi perustotuus on se, että tulet menettämään lopulta sen mitä sinulla on. Siksi siitä kannattaa tänään nauttia, vaikka aiotkin huomenna parempaan.