Eksymisestä

Suunnistamisessa on kolme tärkeää kysymystä. Missä olen, mihin olen menossa ja mitä reittiä sinne pitäisi mennä.

Missä olen on tietynlainen lähtökohta. Kun tietää mistä lähtee on helpompi selvittää, että mihin suuntaan pitäisi mennä. Kuitenkin on tärkeää huomata, että sijaintinsa tietäminen ei ole välttämätöntä perille pääsemiseen. Sen sijaan se on yleensä helpoimmin selvitettävä perillepääsyä edistävä asia. Tavallisessakin elämässä se oma tilanne on yleensä aika helposti selvitettävissä. Se antaa myös usein vihjeitä siitä, että mihin suuntaan pitäisi edetä.

Mihin olen menossa on tietyllä tavalla se hämäävin näistä. Päämäärä auttaa reitin selvittämisessä. Usein se antaa myös vähän virtaa menemiseen ainakin jos se on lähellä. Sekä suunnistuksessa että elämässä. Päämäärääkään ei tarvitse välttämättä tietää etukäteen. Kunhan sen tunnistaa, kun on saapunut paikalle.

Kolmas kysymys on se oleellinen. Jos tietää mistä pitää kävellä, ei tarvitse tietää mistä tulee, missä on tai mihin pyrkii. Näiden tietäminen hyödyttää vain jos ei tiedä reittiä. Muuten ne ovat korkeintaan nice to know-tietoa (mikäköhän olisi suomenkielinen ilmaisu? kiva tietää-tieto?).

Myös eksymistä voi määritellä näiden kolmen kysymyksen suhteen. Yleensä ei ajatella, että ihminen olisi eksyksissä, vaikka hän ei tietäisi missä on tai olisi muualla kuin missä luulee olevansa kunhan hän tietää mihin pitää mennä. Filosofoinnissa päästään syvälle kun mietitään, että onko ihminen eksyksissä, jos hän ei tiedä missä on tai mihin on menossa, mutta tietää mitä reittiä pitää kulkea. Ainakaan tässä tapauksessa eksymisestä ei ole haittaa. Jos vain tietää, koska on tullut perille. Sen sijaan jos ei tiedä, mihin suuntaan pitäisi jatkaa, on eksynyt. Riippumatta siitä, mikä päämäärä on tai missä on. Jännää on se, että jos mitään päämäärää ei ole olemassakaan, ei voi eksyä.

Rupesin näitä miettimään, kun sain tässä tietää olevani aika eri tilanteessa kuin luulin. Päämäärästä minulla ei ole koskaan kovin hyvää kuvaa ollutkaan. Pikaisella miettimisellä tajusin, että sillä ei ole väliä, koska tiedän mitä pitää tehdä. Samalla minulle avautui myös juopon perspektiivi. Jos ei ole mitään ajatusta päämäärästä elämälle, niin ryyppääminen on ihan yhtä perusteltu ratkaisu kuin joku muukin. Se saattaa vaan tehdä kulkemisen aika vaikeaksi jos joskus sattuu jonkun päämäärän keksimään.