Oltiin uimassa tänään. Kakarakin pääsi ensimmäistä kertaa elämässään uimaan. Oikein meressä vielä. Oli hauskaa, eikä tuntunut syvyys pelottavan, vaikka vannassa pitää kyllä tarkkaan huolta siitä, ettei ole liikaa vettä. Ei haitannut edes se, että tuli niin syvälle, että naama meni pari kertaa kaatuessa pinnan alle. Eikä se, että vesi oli kuitenkin aika viileää. Aika inspiroiva tuollainen tyyppi, kun aika usein kuvittelee jonkun asian olevan sille vaikea, mutta hyvin harva asia oikeasti on.
Uidessamme tajusimme taas, että olemme oikeasti aika paljon aikaansaavempia kuin aikaisemmin. Yleensä juuri tuollaiset uimareissut ovat sellaisia, jotka jäävät väliin, mutta nykyään tuntuu siltä, että asioita saadaan tapahtumaan paljon enemmän. Mietittiin että yksi syy on deadlinet. Päivärytmi on niin kiveenhakattu, että mitään tuollaista asiaa ei voi siirtää vaikkapa puolella tunnilla kun ei juuri nyt jaksata. Se on heti tai sitten ei ollenkaan. Tulee paljon vähemmän sellaisia oho, piti mennä, mutta ei nyt enää voi-tilanteita.
Kirjahylly on nyt täynnä tavaraa. Siitä tuli hieno ja tuli hyvä mieli. Varsinkin kun ilmeni, ettei se ainakaan liian iso ole. Koko ajan oli vähän sellainen fiilis, että karkasiko mopo lapasesta, mutta hyvä siitä tuli.
Päivän fiilis: epäilyttävä. Kuumuus, juomattomuus ja heinän kukinta ovat mahdollisia syitä, mutta olossa on taas se peruspaha perusvire, miksi yleensä vihaan kesää. Vettä, antihistamiinia ja unta ja toivottavasti auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti