Tänään oli nukkumattomuudesta huolimatta hyvä päivä ja rupesin miettimään ongelman luonnetta uudestaan. Tosi huonona yönä nukun ylensä 5-6 tuntia ja silloin seuraava päivä on yleensä tuskaa. Harvemmin yöt kuitenkaan näin huonoja ovat. Normaalisti se huono yö on reilut 6 tuntia ja hyvä sitten 7.5:n ympärillä. Eli ei kuitenkaan mitenkän murhaavan vähän. Toki sen parantamiseen kannattaa keskittyä, mutta elämänlaadun kannalta suurempi ongelma taitaa olla asenneongelma.
Vähänkään huonomman yön jälkeen minulla on nimittäin taipumus ajatella, että päivä on mennyt pilalle jo valmiiksi. Voisin kuvitella, että unen määrästä riippumatta jos lähtee suhtautumaan päiväänsä niin, niin ei siitä päivästä hyvää tule. Kuitenkin yleensä se nukkumattomuus aiheuttaa lähinnä sitä, että töissä tulee valmista vähän hitaammin ja keskittyä ei jaksa ihan niin hyvin. Ei ihan katastrofin ainekset ole vielä siinä, kun elämä muuten kuitenkin pyörii. Positiivisemmalla asenteella ongelma olisi luultavasti paljon pienempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti