Asioita joista olla kiitollinen: terveydenhuolto ja rokotukset

Ajattelin, että jos kerran positiivisuutta pitäisi tavoitella, niin voisin koittaa blogitella asioita, joista on tullut jollain tavalla positiivinen fiilis. Jostain syystä googlettelin lasten rokotuksia ja törmäsin tilastokeskuksen artikkeliin lapsikuolleisuudesta vuosina 1936 ja 2008.

Jos nykyinen terveydenhuolto ottaa päähän, niin lueppa ihan ajatuksella sitä taulukkoa hetki. Jos tuntuu siltä, että rokotukset ovat pahapahapaha, niin tuolta voit katsella vaihtoehtoa. Jos tuntuu siltä, että ennen kaikki oli paremmin, niin kiinnitä erityisesti huomiota kohtaan väkivalta. Voit myös pohtia mitä eroa on 10%:n lapsikuolleisuudella ja 0.35%:n lapsikuolleisuudella. Itselleni ainakin tuota taulukkoa katsomalla tuli aika hyvä fiilis tästä nykypäivästä. Kaikkine vikoineenkin ihan jees kun verrataan menneeseen. Pientä lasta kasvattaessa vuosi 2011 on vaan parempi kuin vuosi 1936.

Vi har en drake i vår tambur

Yleensä olen inhonnut lastenlauluja. Nyt tuuppasin lastenlaululevyn soittimeen, kun halusin nähdä, että ovatko lastenlaulut lapsen mielestä kivempia kuin aikuisten. Hyväntuulisempia ne ainakin ovat. Se on tietenkin loogista. Hyväntuulinen musiikki aiheuttaa kuulijassaan hyväntuulisuutta jos se nyt muuten on hyvää ja kun haluamme, että lapset ovat hyvällä tuulella, niin soitamme niille hyväntuulista musiikkia. Jostain syystä itselleen sellaisia ei tule soitettua.

Mikäköhän ihmeen idiotia on se, joka saa ihmisen aktiivisesti aiheuttamaan itselleen pahaa oloa? Tein jonkun aikaa sitten Spotifyssä yleismusiikkilistastani sellaisen version, missä otin pois kaikki aktiivisesti negatiivissävyiset piisit. Sadastakuudestakymmenestä jäi jäljelle 11. Kun kerran tiedän tämän muusiikin ja mielialan suhteen, niin ainoa looginen johtopäätös on se, että en halua, että minulla on hyvä olo. Tai sitten olen muuten vaan tyhmä ihminen.

Pikaisella arviolla ainoa bändi, jonka musiikin miellän säännöllisesti positiiviseksi ja jota vielä tulee kuunneltua on Nordman. Varasijalle Kuha. Kun nyt kerran elämäntaparemonttia kerran tehdään, niin seuraava askel elämänlaadun parantamisessa voisi olla musiikin sävyn parantaminen. Pitäisikö koittaa sosiaalisen median kampanjaa? Vihjaile artisteja ja piisejä, jotka ovat positiivissävyisiä ja joista tulee hyvä mieli. Nordmanin Nu lever sommaren olkoon alkupiste.

Aikuisuuden sankarille

Olen toisinaan miettinyt, että onko minulla idoleita. Semmoinen olo on aina ollut, että olen aika idoliton ihminen. Tänään ymmärsin, että minullakin on idoli. Hans Rosling. Se, että tuo linkki vie Gapminderiin eikä itseasiassa kerro miehestä juuri mitään kertoo sen, miksi tykkään Hansista. Itse miehestähän en tiedä mitään, ties vaikka kuinka mulkku olisi arjessa. Henkilöpalvontaani onkin kaksi erillistä mutta merkittävää syytä.

Ensinnäkin on ammatillinen syy. Informaatiotekniikan ihmisenä mies, joka yrittää ja myös mitä ilmeisimmin onnistuu saamaan ihmiset innostumaan informaatiosta ja informaatioon perustuvien johtopäätösten tekemisestä on minun henkilökohtainen ammatillinen sankarini. Hans on osoittanut minulle kuinka väärässä olen ollut tavalla, joka saa minut tyytyväiseksi siitä, että minua on opastettu, eikä ärsyyntymään ja keksimään tekosyitä sille, että miksi minä tiedän paremmin. Se on äärimmäisen vaikuttava suoritus, josta pitää jakaa propseja.

Syy siihen, miksi Hans on minulle idoli ei kuitenkaan ole ammatillinen vaan erittäin syvästi henkilökohtainen. Hans on positiivinen. Optimistinen. Innostunut. Kun tekee mieli valittaa, että kuinka kaikki oli ennen paremmin, niin Hans muistuttaa innostuneesti ja innostavasti siitä, että oikeasti aika harva asia oli ennen paremmin. Katsokaa niitä videoita ja leikkikää sillä graafikilkkeellä. Maailma ei ehkä pelastu, mutta ainakin siitä tulee innostavampi.

Seinä ja siihen törmääminen

Nyt haastaa taas kavissyöminen ja taitaa loppuakin. Hyvä alun jälkeen olo on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan hiljalleen siinä vaiheessa, että päivän aikana väsyttää vain kerran, heräämisen ja nukahtamisen välisen ajan. Luulen, että kyseessä on se, että en vaan osaa, eli ruokavaliosta puuttuu jotain. Todennäköisesti proteiinia. Olen kyllä koittanut sitä syödä. No tähän jää tämä taisto, hyödyllistä oppia irtosi kuitenkin.

Enää tarvitsisi sitten saada siirrettyä oppi mukaan jatkoon. Osittain se toki on helppoakin, lihan kanssa ei ole vaikea paistella rehuja. Toisaalta kun ei ole mitään suureellista projektia menossa, niin on paljon helpompi ruveta luistelemaan. Mutta potentiaalisesti elintapojen parantaminen on lupaavalla mallilla, kun unta tulee yleensä jo nautittua noin 8 tuntia ja ruokavaliokin ilmeisesti siirtymässä kohti parempaa. Liikunta vielä vähän kysymys, mutta nytkin olen kerran pari jaksanut pyöräillä töihin ja kunhan jäät poistuvat, niin eiköhän se vääntäytyminen ole helpompaa. Toivottavasti ainakin.

Alfat ja omegat eli rasvahappojuttuja

Omega6- ja omega3-rasvahapoista kertyi erilaisista lähteistä niin ristiriitaista tietoa, että piti oikein selvittää, että miten tämä juttu nyt menee. Juhani kommentoi joskus jossain foodistipippaloissaan kuulleensa, että nykyruuassa on kasviöljyjen takia omegoiden suhde ihan pielessä. Suomen Kuvalehden artikkelissa Rasvakapina (täytyy lukea paperilta) kerrottiin, että rypsiöljystä saa omegoita juuri oikeassa suhteessa. Ristiriita oli siis ilmeinen ja rupesi sen verran kiinnostamaan, että piti edes vähän penkoa.

Oleellisesti ottaen tilanne on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että on on kolme omega3-rasvahappoa, ALA, EPA ja DHA. ALAa saa kasveista ja EPAa ja DHAta kalasta. Kun jonkun kasvivalmisteen yhteydessä kerrotaan siinä olevan omega3-rasvahappoja, siinä on ALAa. Jutun juju on se, että kun puhutaan omega3-rasvahapojen hyödyistä, niin puhutaan EPAsta ja DHAsta. Enimmäkseen EPAsta. Elimistö pystyy muuttamaan ALAsta n. 10% EPAksi. Juttu menee kieroksi kun todetaan, että ihmisen pitäisi saada omega3 rasvahappoja tarpeeksi myös verrattuna omega6:n saantiin. Kasviöljyissä omega6:tta on suhteessa paljon jo lähtökohtaisesti ja kun muistetaan tuo 10% konversio, niin ei se siitä ainakaan parane. Eli siis jos haluaa omega3:n hyödyt, niin kalaperäistä kamaa on syötävä. Tässä taas on se ongelma, että sitä kalaakin pitäisi vetää reippaasti, mikä nykyisillä myrkkymäärillä ei ole välttämättä fiksua sekään ja paistaminen tuhoaa omega3:sia. Eli oikeasti ne pitäisi jostain puhdistetusta kalaöljystä ottaa. Ilmeisesti elimistö kuitenkin muuttaa EPAa DHAksi suht kivuttomasti, joten EPAisan valmisteen syöminen riittää.

Suurimman osan asioista luin täältä, luotettavuudesta en tiedä, mutta kai joku kertoo jos menee väärin. Googlettelin myös vähän muita paikkoja, mutta en jaksa niitä nyt kaivaa esiin. Ravintopitoisuuksia ihmettelin finelistä. En ole alan ihminen, enkä soveltanut lähdekritiikkiä juurikaan, jos seuraat näitä ohjeita tarkistamatta asioita enempää ja kuolet, niin muistopuheissa saattaa vilahdella sana tyhmä. Syy jätetään kotitehtäväksi. Lisäksi Carlos Mencia toivoo, että tiikeri söisi sinut. Mutta ehkä sen rasvahappotasapaino sitten edes paranee.

Kärpäsistä kannattaa tehdä härkäsiä

En oikeastaan älynnyt tätä asiaa kuin vasta ihan tässä taannoin. Aloin miettimään, että mikä elämässä on erilaista, kun tuntuu, että vaikka juuri mikään ei ole muuttunut, niin silti homma pelittää paremmin. Arjen katkaiseminen tekee arjesta vähemmän puuduttavaa. Tämä on yleisessä tiedossa. Isompi ongelma on se, että millä se arjen katkaisee.

Tämä asia avautui minulle keskiviikkoiltana, kun mietin, että työviikkoa on kaksi päivää jäljellä, eli se on melkein ohi. Keskiviikko nimittäin on meillä saunapäivä. Koko perhe tykkä saunomisesta siinä määrin, että keskiviikko ja tiistaikin menee aika kevyesti kun toteaa vaan, että aika pian saunaan. Hyvin pieni asia, mutta kun sitä paisuttelee tarpeeksi, niin elämänlaatu kasvaa kummasti. Jää vähän sellainen fiilis, että työviikko oikeastaan alkaa vasta keskiviikosta, joten aika lyhyitä viikkoja tulee. Kaksi lyhyttä työviikkoa tuntuu kevyemmältä kuin yksi pitkä.

Toinen hyvin tärkeä katkaisija on ateriat. Kun syö hyvää ruokaa, niin päiväkin paranee. Ja kun ruuat ovat niin hyviä, että tunti tai parikin ennen ruokailua pelastuvat jo sillä, että ajattelee sitä kohta edessäolevaa ruokailua, niin ollaan jo ihan hyvässä mallissa. Tämäkin asia on sellainen, että se riippuu vähemmän ruuasta kuin siitä, miten ruokaansa asennoituu. Toki sen ruuan pitää myös olla hyvää, mutta oleellisempaa on se, että keskittyy siihen kuinka hyvää se safka on ja paisuttelee sen asian merkitystä mielessään mahdollisimman paljon. Ruuassa on vielä se hyvä puoli, että sitä voi vertailla muiden ruokiin. Ei siis tarvitse tyytyä siihen, että oma ruoka on ihan törkeän hyvää, vaan voi myös onnitella itseään siitä, että syö paremmin, halvemmalla ja nopeammin kuin työkaverit ravintolassa.

Ylensä ongelmaksi muodostuu se, että paisuttelee niitä ongelmia eikä niitä positiivisia asioita. Luulen, että mentaaliharjoittelulla tilannetta voi parantaa. Keskity ruokaasi. Nautiskele vähän aikaa jo pelkästä syömisen ajatuksesta. Ja jos ruoka ei ole niin hyvää, että siitä saisi hyvät vibat, niin tee parempaa ruokaa.

Puhun paljon, sanon vähän

Rehuista kirjoitteleminen tuntuu turhalta, samaa safkaa se on kuin muutkin, enkä ole niin ruokaorientoitunut ihminen, että jaksaisin ruokablogia pitää, kun mitään jännää ei tapahtunutkaan. Ongelma vaan on se, että ei tunnu olevan sanottavaa oikein mistään muustakaan. Sovin kuitenkin joskus kuukausi sitten, että kirjoitan kerran päivässä jotain tänne, koska muuten vaan surffailen ja aivoton blogittaminen tuntuu marginaalisesti järkevämmältä kuin aivoton surffaaminen. Kirjoittamisenhan ei missään nimessä tarvitse loppua ajatuksen loppumiseen. Joissain tapauksissa laatu jopa paranee kun sanottavaa ei enää ole.

Olen vähän miettinyt, että saisiko tästä jotain teemallisempaa blogia aikaan. Laihdutusbloginahan tämä oli vähän aikaa, mutta ei siitäkään sen enempää sanottavaa ole. Paino putoaa tai sitten ei. Vaellus- ja retkeilyaiheesta tulee jo kirjoiteltua muuten, väsäämistä en tee tarpeeksi, eikä syvällisiäkään tule mietittyä sen enempää.

Mietin kyllä, että voisinko ryhtyä jonkulaiseksi tyytyväisyysjulistajaksi. Tuntuu siltä, että on paljon ihmisiä, joille pitäisi sanoa, että asiat on kuitenkin ihan hyvin. Kyllä niitä pielessäolevia juttuja voi koittaa korjata ilman yletöntä kohtaamista ja naurettavaa marttyyrimeininkiäkin. Vieläkin ihmetyttää se joku mölö, joka viritteli, että Suomessa tarvittais samaa kapinameininkiä kuin Libyassa. Siellä niitä tapetaan ja täällä joku urbaaniturbaani yrittää selittää, että oikeastaan meilläkin menee ihan yhtä huonosti. Ei ole ihan kaikki hamsterit häkissä sillä jätkällä.

Tasaista ja helppoa

Aika antikliimaksi on kyllä tämä rehunsyönti. Jotenkin ajattelin, että vastaan tulisi suuria tunteita ja tiukkaa taistelua, mutta aika helppoa on tehdä hyvää kasvisruokaakin. Tänään söin pastaa ja sipulikermakastiketta. Voissa paistetun sipulin, kuohukerman ja valkopippurin yhteistyö on voimaa, jota ei helpolla voiteta.

Antikliimaksit ovat pyörineet mielessä muutenkin. Otsikon sanat pätevät paitsi ruokavalioon myös tietyillä rajoitteilla elämään muutenkin. Erikoista onkin se, kuinka vaikeaa on antaa itselleen lupa olla tyytyväinen elämäänsä vaikka ei ole mitään sen ihmeellisempää kuin yksi tallaaja muiden joukossa. Vaimo, lapsi, hyviä kavereita, mukavia harrastuksia, mukava työ, nyt näköjään vaihteeksi terveyttäkin. Ja blogi, jota reilu parikymmentä ihmistä lukee päivittäin. Elämä täynnä pieniä iloja. Silti tuntuu siltä, että on jotenkin väärin todeta, että tämä on hyvä, tätä hain, enempää en tarvitse. Pitäisi pyrkiä pidemmälle, erikoisempiin asioihin. Olla jotain.

Toki elämässä on paljon asioita, joita olisi kiva tehdä, mutta suurin osa niistä on sellaisia, ettei se nyt niin olennaista ole. Lisäksi yllättävän iso osa niistä on ihan tavalliselle tallajallekin mahdollisia. Ehkä voi vaan todeta, että jos pitää tuntea itsensä epäonnistuneeksi koska on onnellinen, on oikea aika mennä tarkastuttamaan päänsä.

Maailmankatsomuksellinen järkkymys

Hämmentävää ajatella, kuinka nopeasti ajatukset jostain asiasta voi muuttua. Nyt kun on vähän saanut tatsia tähän syömiseen, niin kasvissyönti tuntuu ihan mahdolliselta tavalta elää. Toki sitten täytyisi miettiä ravitsemuksellisia asioita oikeasti uudestaan. Nyt olen vaan ajatellut, etten minä näin lyhyessä ajassa kuole, jos vaikka jotain vähän vähän saankin. En kyllä ajatellut kasvissyödä pääsiäistä pidempään, koska en näe mitään tarvetta luopua lihasta ja sekin on hyvää. Mutta luultavasti tämän kokeilun avulla saa lisättyä rehujen määrää ruokavaliossa, mikä olisi kyllä tärkeää.

Tänään tuli syötyä tortillasetin loput, syötiin samaa settiä koko perhe, muille oli lihaakin tarjolla lisukkeeksi. Itse en kyllä edes kaivannut, kun ei se olisi oikein sopinut tuohon sekaan. Todettiin myös, että ruokailu pitäisi saada yhteiseksi, joten jatkossa haaste on enemmän se, että miten kehitellä sellaisia kasvisruokia, joihin voi osalle porukasta lisätä helposti lihaa. Jos ei saada tehtyä ja syötyä ruokia kerralla, on perhe-elämähaitta niin iso, että kasvissyönti loppuu aika nopeasti.

Vaikuttaisi siltä, että painokin alkukankeuden jälkeen alkaisi kääntyä laskusuuntaan. Ongelmana oli todennäköisesti liiaan vähäinen rasva, joka johti sitten naposteluun ja nälkään. Ainakin tilanne korjautui nopeasti, kun tietoisesti lisäsin rasvaa. Olen taas päässyt liikkumaankin, mikä parantaa oloa paljon. Unen määrä on se suurin puute elämäntavoissa ja nykyään sekin on sikäli hyvässä mallissa, että alle 7.5 h unta lasketaan meillä vähäksi. Lapsi auttaa kummasti laittamaan unen prioriteetin paikalleen.

Hyvä päivä ja hyvä ruoka

Tänään oli hyvä päivä. Sellainen hyvä päivä, jokna olemassaolo pitää dokumentoida, että muistaa, että yksi päivä arjen keskellä voi olla hyvä. Sinänsä päivässä ei ollut mitään epänormaalia, aitsi että kävin puolisen tuntia seinäkiipeilemässä. Kaikki vaan oli niin hyvin. Menin pyörällä töihin ja polkeminen oli mukavaa. Sain töissä aikaan asioita ja oli hyvä fiilis koko päivän. Kiipeily oli mukavaa, pääsin ylös jopa yhden sellaisen pätkän, joka oli ulospäin kallellaan. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää. Lapsi oli hyvällä tuulella ja pelattiin sählyä ja riehuttiin sängyssä ja luettiin ja iloinen lapsi on vaan aika piristävä sekin. Ja sitten se nukahti kiltisti ja nyt ennen nukkumaanmenoa juteltiin vaimon kanssa hölmöjä ja naureskeltiin. Ihan tavallinen päivä, mutta harvoin voi kokea sellaista tyytyväisyyttä ja onnellisuutta kuin tänään sai.

Ja se ruoka. Tortilloita, joiden täytteeksi reilussa voissa paistettua paprikaa ja sipulia, salsaa, turkkilaista jugurttia (rasvaa 10% eli ei paha) ja valkohomejuustoa. Täys 10. Tuota tulee varmasti syötyä myöhemminkin. Tuo ruoka olisi pelastanut paskankin päivän, mutta tuntui, että tämän päivän Jumala antoi muistuttaakseen, että onni on siellä, missä on onnellinen ihminen.

Munakoisosta

Tuli siis testattua munakoisoa. Ruuanlatto ei mennyt ihan putkeen muutenkaan, mutta ei se munakoiso niin hyvää ole, että tulisi itse laitettua. Ei toisaalta niin pahaakaan, että ei voisi syödä, jos joku sitä ruuaksi laittaa. 6+ saa tämä. Seuraava tastattava lienee parsa, mutta ehkä otan pari päivää taukoa.

Täytyy oikeasti istahtaa miettimään tään ruokavaliota joskus, koska nyt tuntuu siltä, että on iso riski, että paino lähtee nousemaan, kun syötävät määrät, aterioiden määrät ja aterioiden energiasisältö ovat kaikki korkeintaan vähän sinnepäin. Tähän mennessä elämässä kun näin on ollut, on paino yleensä mennyt ylös ja kovaa. Ongelmana on se, että rehujen kanssa täytyy pohjatyötä tehdä selvästi enemmän, koska sitä energiaa tulee monista jutuista ja kaikista vähän eri tavalla. Liha ruuan pohjana on siitä hyvä, että sen energiasisältö on sentään aina sama.

Sivuvaikutuksia

Nukuin kolme tuntia viime yönä. Söin kaksi kertaa yöpalaa. Jos tulee vielä toinen tälläinen yö, niin kasvisruokailu jää siihen. Ei päätään nyt huvikseen viitsi hajottaa. Aamupäivä meni siihen nähden yllättävän hyvin, mutta nyt kun sain syötyä, niin nyt tulee romahdus. Päikkäreille siis.

Söin eilisen safkan loput, mutta paistoin riisit voissa. Voissa paistettu riisi on hyvää. Pohdiskelin myös, että marjarahkaa voisi olla hyvä värkkäillä jälkiruuaksi, jos syö tämmöisiä sisällöttömämpiä ruokia. Saa ainakin proteiinia ja on hyvää.

Päätin ottaa tavoitteeksi omien ennakkoluulejoni kohtaamisen. Ensimmäisenä listalla on munakoiso. En ole koskaan aktiivisesti maistanut munakoisoa. Eli siis varmaan sitä olen joskus jossain syönyt, mutta mitään käsitystä siitä miltä se maistuu minulla ei ole. Munakoiso vaan on olemukseltaan semmoinen, että kun sen näkee, niin ajattelee automaattisesti, että tuon on pakko olla pahaa. No, illalla sen sitten näkee.

Oy lehmä ab

Juhanin rakkausmaito on herättänyt keskustelua enemmänkin ja joku toi ilmi, että olisi tulossa joku säädös, joka käytännössä lopettaisi raakamaidon myymisen tilalta. Mieleeni tuli, että jos semmoinen kielto tulee, niin voisikohan maitotila myydä esimerkiksi lehmäosakkeita, jonka omistaja omistaa osan lehmästä, maksaa osan hoitokustannuksista ja saa osan maidosta. Esmes ostaa vaikkapa 40 viikkolitran verran lehmää. Saattaa senkin joku direktiivi kieltää, mutta on vaikea kuvitella, että laki kieltäisi hoitamasta toisen lehmää. Ja sitten kun siitä lehmästä joskus aika jättää, niin voi saada osan lihoista ja tehdä niistä kuivalihaa. Aina voittaa.

Päivän ruuan piti olla asia nimeltä Bhindo bhaji, mutta kyseiseen ruokaan tulee okraa, jota ei kaupasta löytynyt, joten korvasin sen herkkusienillä, porkkanalla ja pinaatilla. Lisäksi korvasin chilin mustapippurilla, koska pippuri maistuu paremmalta kuin chili. Maistui omituiselta, mutta oli ihan kelpo ruokaa, kun sitä riisin kanssa söin. 7 1/2 saa arvosanaksi.

Resepti siis suurinpiirtein.

1 sipuli
voita paistamiseen
1 tomaatti
juustokuminaa
korianteria
mustapippuria
(kurkumaa piti olla, mutta unohdin laittaa)
200g herkkusieniä
1 porkkana
150g pakastepinaattia

Sipuli silpuksi ja ruskistettiin
Tomaatti tehosekoittimeen hetkeksi ja sekaan, tästä eteenpäin kiehutetaan hissuksiin
Mausteet jauheeksi ja sekaan
Herkkusienet ja porkkana tehosekoittimeen hetkeksi ja sekaan
Pinaatti sekaan. Kiehutetaan siihen asti, kunnes koostumus on miellyttävä.

Pinaattifetaveneet

Ensimmäinen "oikea" ruoka tehty ja oli kyllä hyvää. Tein voitaikinasta veneenmuitoisia asioita ja täytin pinaatin ja fetan sekoituksella. Taisiis salaattijuuston vai mikä hän titteliltään lie. Ynnäilin, että energiaa ainakin pitäisi tulla tarpeeksi, mutta noin muuten tuo ei kaihean täyttävää ollut. Lihaa täytteen sekaan vielä, niin avot. Mahakaan ei sanottavammin reagoinut, joten lopputulema positiivinen kuitenkin. Annettakoon tälle ruokalajille 8+.

Olin vähän yllättynyt, kun kaupan voitaikina tosissaan on voitaikina. 32% voita.

Tästä tuli kuitenkin mieleen asia, joka on jo vähän aikaa ärsyttänyt. Lisäaineet. Tai siis se, miten puhutaan kamalista lisäaineista, jotka tappaa meidät kaikki. Ylen dokumentissakin setä laskeskeli tuotteista E-koodeja. Tämä siis saapui mieleeni siitä, kun voitaikinassakin oli yksi E. Viinihappo. Lapsi sattui samaan aikaan syömään viinirypälettä, joten voin kai olla sikäli turvallisella mielellä, että kun nämä ovat kaikki nyt tappavan myrkyllisiä, niin eiköhän tuo kuole ensin, kun kuitenkin on vain kymmenesosan minun koostani. Epäilemättä myös E948 ja E949 ovat yhdisteenä jopa tappavampia kuin erikseen. Eli siis suomeksi: olisi kiva, jos puhuttaessa vaarallisista lisäaineista puhuttaisiin tosissaan niistä lisäaineista, jotka ovat vaarallisia. Ihan nimillä ja E-koodeilla niistä nimenomaisista aineista. Muuten ihmiset lakkaavat kohta kuuntelemasta, kun tajuavat, että nytkin pelättiin jotain mehiläisvahaa.

Lyhyesti siis. E-koodeissa on eroja. Lakatkaa leikkimästä ettei ole, niin kaikkien elämä voi parantua (ja ehkä niistä haitallisista voidaan päästä eroon).

Etenemissuunnitelma

Kasvisruoka ei sinänsä ole minulle ihan tuntematonta, vaimo tekee aina välillä erinomaisen hyvää linssikastiketta, joka kärsii lähinnä siitä, että kauan ei mene kun on taas nälkä. Lisäksi olen saanut hiukan kokea pakistanilaista ruokaa, jossa siinäkään ei muistaakseni lihaa ollut. Hyvää oli silti.

Ajattelin, että ottaisin tämän vahvasti kokeilemisen kannalta, eli jättäisin suosiolla sivuun suomalaistyyppiset "kasvisruoka on liharuoka, jossa lihan paikalla on porkkanaa"-ratkaisut. Maailmalla syödään kuitenkin paljon kasvisruokaa, joten eiköhän niitä kunnollisiakin ruokia löydy. Suurin ongelma lienevät omat vahvat ennakkoluulot monia rehuja kohtaan. Meiltä löytyivät valmiiksi hyllystä intialaisia reseptejä ja välimerenmaiden reseptejä sisältävät kirjat. Niillä varmaan liikkeelle ja luovasti eteenpäin.

Tehtävän määrittely

Nyt kun on aikaa vähän miettiä tätä juttua, niin voisi kirjoitella ylös sen, että mitä on tekemässä. Tarkoitus siis olla pääsiäiseen asti syömättä lihaa. Tämä sisältää kalat ja kanatkin. Muna ei ole lihaa. Eikä mikään muukaan, mikä ei ole lihaa. Käytän ylläolevasta ruokavaliosta termiä kasvisruokavalio ja siihen kuuluvista ruuista termiä kasvisruoka. Jos tämä ei ole tarkkaanottaen oikein, minua ei kiinnosta.

Tarkoitus ei ole syödä pahaa vaan hyvää ruokaa. Tarkoitus ei ole riutua nälässä. Tarkoitus ei ole kärsiä verensokeripiikeistä. Tarkoitus on syödä terveellisesti. Tarkoitus on välttää edelleen ylenmääräistä riisin, pastan ja perunan syöntiä. Tarkoitus on, että paino edelleen laskee, mutta ei hallitsemattomasti. Tarkoitus on, että elämänlaatu paranee. Tarkoitus on, että kykenen kuntoilemaan normaalisti ja saan siitä vastaavan hyödyn kuin ennenkin. Kunhan nyt paranen muuten.

Tekevälle sattuu

Kokeilin sitten samalla kaavalla jotain muuta. Pastaa kun söi muukin perhe, niin väsäilin vähän vastaavaa kamaa, mutta koska happamuus häiritsi, niin jätin pois marjat ja mehun ja jostain mielijohteesta päätin heittää kaakaojauhetta sekaan. Tulos oli sekoitus, joka voisi olla hyvää jonkun voitaikinaleivonnaisen täytteenä. Harmi vaan, että söin sitä pastan kanssa. Urheasti vetelin kuitenkin suurimman osan, mikä oli kyllä vähintään mitalin arvoinen urotyö.

No, huomenna voi vähän suunnitella ruokaa ennen kauppaa, niin ehkä sitten saa hyvää ruokaa. Sikäli kuin kasvisruuasta nyt hyvää voi ikinä saada. Vähän mietiskelin röstiperunoita ja jotain, mutta saa nyt katsoa.

Ituhippikausi

Saa tuo painon kirjaaminen otsikkoon jäädä, koska dramaattinen muutos on saapunut elämääni. Lääkäri ilmoitti, että "kevyttä kasvisruokaa" pitää syödä siihen asti, että maha toimii taas. Tämähän sopii ajankohtaan erinomaisesti, koska tuhkakeskiviikosta alkaa suuri paasto. Päätinkin ottaa tämän johdatuksena ja mennä rehuilla pääsiäiseen asti. Saa nähdä, että kestääkö pää. Hiukan epäilyttää.

Lounasaineet piti hakea kaupasta samalla reissulla, kun tulin lääkäristä kotiin, joten lähdin fiilistelymeiningillä. Kysyin myös kaupan tädiltä, että minkäsorttisia asioita kannattaa syödä kun pitää syödä kevyttä kasvisruokaa. Täti sanoi, että raejuustosta saa hyvin proteiinia. Fiilistelin sitten kaupasta mukaan ituja (kun ituhippeillään niin ituhippeillään sitten), raejuustoa, hunajaa, porkkanaa, jotain ihme salaattisiemensekoitusta (auringonkukkaa, ja jotain pähkylöitä oli ainakin).

Lopputulemana oli ruoka suurinpiirtein seuraavalla reseptillä, kaikki arvot siis noin arvoja:

20g voita
3tl hunajaa
reipas hyppysellinen sinimailasen ituja
porkkana
omena
mustia viinimarjoja
punaisia viinimarjoja
puolukoita
muutama ruokalusikallinen raejuustoa
50g auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, cashewpähkylä-sekoitusta
pari lehteä ruukkusalaatista
appelsiinimehua sen verran, että koostumuksesta tulee miellyttävä

Kaikki tehosekoittimeen ja suristellaan vähän aikaa. Syödään. Vähän hapanta mahapotilaalle, appelsiinimehun korvaaminen tyrnimehulla olisi saattanut auttaa tähän tai sitten ei. En itseasiassa muista minkälaista tyrnimehu on. En myöskään mene kehumaan hyväksi, mutta syötävää oli. Koitan välttää myös laktoosia, mutta tämä ruoka voisi olla parempaa jugurtilla. Ja olihan siinä raejuustoa. Rahka voisi myös olla toimivaa.

Nokkela havaitsi heti, että ruokaa ei kypsytetty. Tämä johtuu siitä, että oma kokemus rehuista on se, että ainoa rehu joka maistuu kypsänä paremmalta kuin raakana on peruna. No okei sipuli myös, mutta tässä kontekstissa miellän sen mausteeksi. Ihan eri asia siis, uskokaa pois. Raaka ruoka taas tarkoittaa että energiansaanti on ongelma. Selvästi ylipainoiselle tietenkin pienempi ongelma kuin jollekkin muulle, mutta tarkoitus olisi kuitenkin olla likimain toimintakykyinen. Tästä syystä siis pähkylöitä, voita ja hunajaa. Kaikki muu en sitten enempi semmoista, että ihan sama, heitetään nyt vaikka tuota. Meillä on myös ruukullinen basilikaa, mutta en älynnyt laittaa basilikaa messiin. Tuskin olisi ainakaan parantanut makua, mutta olisin luultavasti laittanut silti. Että näin. Nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä illalla söisi.

96.1

Väsyttäviä lääkkeitä sain mahakipuun. Saa katsoa, että tuleeko normaalia lennokkaampaa tekstiä. Ei ole turhaan se kolmio siinä purkissa.

Talosta lähtivät sitten sähkötkin. Tulee taas vähän sellainen olo, että tulevaisuus on nyt, kun sähköjen katkeaminen ei tarkoita sitä, että blogittaminen tai surffaaminen loppuisi, vähän vaan hidastuu, kun verkko tulee kännykän kautta. Ehkä tämä on oikea hetki pysähtyä pohtimaan sitä, että asiat ovat toisin kuin ennen ja se ei ole aina ollenkaan huono. Toisaalta voi tietenkin ajatella, että ilman näytä edistysaskeleita menisin varmaan nukkumaan. Puolensa ja puolensa siis.

Rupesin miettimään, että millä tavalla tämä sähkökatko nyt vaikuttaa elämään. Jos se kestää alle tunnin, niin ainoa vaikutus on, että surffaaminen on hitaampaa. Ruuanlaitto ei onnistu, koska ei ole retkikeitintä. Toisaalta kaapissa on reissumuonaa, joten jos oikeasti tarvitsisi syödä ja kun hanasta tulee kuumaa vettä, niin jonkunmoiset safkat saisi. Retkikeitin ratikaisisi paljon. Asioiden säilyminen olisi ongelma, mutta näillä keleillä jääkaapin saisi kyllä pidettyä kylmänä aika pitkään jos olisi pakko. Pakasteita ei varmaan saisi pelastettua kauhean pitkään. Valon kanssa ei tulisi ihan pian ongelmaa, kun kynttilöitä piisaa ja jos tarvitsee paremmin valoa niin öljylamppu hoitaa.

Tuommoinen päivän mittainen sähkökatko ei siis olisi ihan mahdoton ongelma. Vesikatko olisikin sitten jo aika äkkiä. Sähköthän siis ovat toki jo palanneet.

96.9

On mennyt tämä viikonloppu ihan sikailuksi ruuan kanssa ja vaakakin sen kertoo. No, ei tuosta oikeaa painonnousua kovin paljon ole kuitenkaan.

Monenlainen viikonloppu. Pääsin testaamaan Arduinoa ja sain ledin vilkkumaan. Nyt sitten pitää keksiä, että mitä jänniä asioita tuolla haluaa tehdä. Sehän on lelujen ongelma. Kun on lelu, niin pitää keksiä, että mitä leikkiä sillä leikitään. Mutta se laite on juuri niin näppärä tuommoiseen kikkailuun kuin voi toivoakin. Aikaa paketin avaamisesta ensimmäiseen ledinvilkutteluun meni ehkä 5 minuuttia. Loistava peli ainakin tähän asti siis.

Testattua tuli myös Juhanin raakamaito. Oli hyvää, mutta vaimo ei ainakaan vielä innostunut ja kun se on meillä se suurin maidonkuluttaja, niin liitytään sitten piireihin myöhemmin.

Juhanilta ostettiin myös ainekset raakasuklaaseen. Tuli laakista ihan törkeän hyvää. Tehtiin kylläkin heresiaa ja makeutettiin normisokerilla. Saatttaapi mennä siihen että tuota tulee harrastettua enemmänkin. Täytyy sitten polkea sen verran enemmän, että tulee korvattua.

Noin muuten todettakoon, että juustokakku on kakkujen joukossa todellinen kummajainen. Hyvää kuin mikä ja nopea ja helppo tehdä. Ainakin kun vaimo tekee. Pohdiskeltiin myös, että jos saisi aikaan tehdä itse taas leipää. Hyvä leipä on hyvää ja itsetehty leipä yleensä parempaa kuin kaupan.

96.2

Tänään tein tieteellisluontoisen tutkimuksen asiasta, joka on mietityttänyt jo vähän aikaa. Meillä on nimittäin kylppärivaaka, jossa on semmoinen hieno ominaisuus, että jos sen päälle menee kaksi kertaa peräkkäin lyhyen ajan sisään likimain samanpainoinen tyyppi, niin se näyttää tasan samaa lukua. Huomasin tämän, kun kerran halusin testata paljonko kylpytakkini painaa ja menin vaa'alle sen kanssa ja heti perään ilman ja paino oli tasan sama.

Tämä tietysti herätti kysymyksen, että paljonko tuloksissa on hajontaa, kun on noin hieno ominaisuus pitänyt vaakaan laittaa. Noin kymmenen punnituksen pienin paino oli 99.27% suurimmasta painosta ja suurin osa mittauksista oli tasan tämän välin puolessavälissä, joten tuntuu, että aika turhaan on tuommoinenkin käyttöhaitta lisätty.

95.6

Joskus hämmästyttää se, kuinka vähän omia rajojaan oikeasti tuntee. Kävin tänään seinäkiipeilemässä työkavereiden kanssa ja todella monta kertaa mietin, että ei tämä ote voi pitää tai ei voimat voi riittää, mutta silti pääsin eteenpäin. Raakaa voimaa vaativia asioita ei tule juuri harrastettua, joten käsitys omista voimista on aika heikko.

Kannattaa siis kokeilla rajojaan. Ne saattavat olla yllättävän kaukana.

96.3

Juhani kirjoitti auktoriteetteihin uskomisesta ja asia jäi mietityttämään vähän laajemminkin. Niitä porukoitahan on maailma väärällään, jotka kehuvat ajattelevansa itse tai muuten vaan olevansa itsenäisiä ajattelijoita. Kysymys kuuluukin, että mitä ollaan tekemässä, kun kyseenalaistetaan auktoriteettia. Yleensä kysymys on valinnasta eri auktoriteettien välillä. Useimmiten kun tätä kyseenalaistamista tehdään puhutaan jostain tieteen tai "tieteen" alasta, josta kyseenalaistajalla on korkeintaan välttävät tiedot. Tällöin yleensä uskotaan jotakuta ja ollaan uskomatta jotakuta muuta. Mahdollisuutta argumenttien kovin syvälliseen analyysiin ei ole, kun ei ole kompetenssia, alan tuntemusta eikä aikaa perehtymiseen.

Tämä ei estä asioiden järkevää kyseenalaistamista, mutta se asettaa kyseenalaistamisen keskipisteeseen kyseenalaistajan itsensä. Meillä on nimittäin tapa uskoa se, mitä haluamme uskoa ja ymmärtää ne perustelut, jotka johtavat haluamaamme lopputulokseen. Kannattaa siis aloittaa kysymällä "ketä minä haluan uskoa ja miksi?" Kun tämän tietää voikin miettiä, että mikä saisi minut muuttamaan mieleni ja keskittyä sen asian tutkimiseen. Ihminen joka on osoittanut olevansa väärässä on todennäköisemmin ollut rehellinen itselleen kuin sellainen joka on osoittanut olevansa oikeassa.

Published with Blogger-droid v1.6.7

95.8

Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu vaan painamaan päänsä ja tunnustamaan, että ihan oikeasti on vaan yksinkertaisesti ihan sairaan(pun intended) tyhmä ihminen. Nytkin esimerkiksi pudotan painoa ja kohotan kuntoa ja koitan parantaa ruokavaliota ja syön ties mitä vitamiineja ja koitan saada itseäni paremmin voivaksi. Kuitenkin käytännön kokemus on jo tähän ikään mennessä opettanut, että hyvää oloa edistävät asiat ovat tärkeysjärjestyksessä:

1) Riittävä, hyvä uni.

5) Mikä tahansa muu asia.

Tästä huolimatta nukun liian vähän, koska illalla nyt vaan on ihan pakko tehdä välttämättömiä asioita kuten surffata netissä. Fiksua kuin mikä. Sama pätee kyllä muutenkin usein elämässä. Helposti eksyy lillukanvarsiin eikä aloita olennaisesta. Ja sitten ihmettelee, kun ei homma oikein suju.