Taitaa taas pikkuhiljaa alkaa nousu. Ihan aikakin, kauhean montaa sellaista päivää ei ole hyvä olla putkeen, että ainoa tavoite on päästä taas nukkumaan. Melkein viikko on jo aika pitkä aika sellaiseen. Mutta vahva usko on siihen, että jos nyt saa nukuttua yön, niin sitten on jo melkein ihminen taas. Loppujenlopuksi pahinta koko puuhassa on se, että vaikka tietää, että menee pikkuhiljaa huonommaksi, niin asialle ei oikein ole tehtävissä mitään. Muuta kuin pitää mielessä se, että kohta alkaa taas nousu ja sitten naatiskellaan. Ja sitten tulee taas lasku.
Toisaalta olen miettinyt sitä, että pitäähän se ainakin arjen vähän vähemmän tasaisen harmaana. Loppujenlopuksi tämä ainainen olotilanvaihtelu pitää jännitystä elämässä yllä aika tehokkaasti. Mieleen tulee vanha olikohan kiinalainen kirous: "Elä mielenkiintoisia aikoja" tai jotain siihen suuntaan. Pointti on, että helppo ei ole mielenkiintoista eikä mielenkiintoinen helppoa. Voisi elämä silti olla vähän vähemmän mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti