Laitoin juuri kirjahyllyyni muutamankymmentä levyä ja satakunta leffaa kuolleen miehen kokoelmasta. Alunperin ei edes oltu ottamassa niitä, mutta sitten mietittiin, että oikeastaan harva asia kertoo ihmisestä jotain niinkuin se musiikki ja ne elokuvat, joita hän omistaa. Tälläisessä tilanteessa, jossa kaikkein eniten kaipaa voida ymmärtää, on yllättävän katharttista vaan ottaa levy tai leffa kerrallaan käteensä ja laittaa se omaan hyllyyn. Osa niistä on tuttuja, osa tuntemattomia ja kaikki tunttuvat tuovan mukanaan pienen velvoitteen.
Rupesin sitten miettimään, että voisi olla hyvä tapa kuunnella porukalla kuolleen ihmisen levyt läpi. Vähän samaan tapaan kuin joskus pidettiin ruumiinvalvojaisia tai jotain. Nykyään kuollut häviää elävien keskeltä niin nopeasti että olen kuullut valitettavan, ettei ehdi ymmärtää koko juttua. Yhtäkkiä se vaan on poissa. Ehkä tätä voisi lievittää pitämällä musiikki-illan tai leffaillan, jossa kuunnellaan tai katsellaan kuolleen kokoelma tai vähintäänkin lempparit läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti