Selviytymistaistelu

Aina välillä tulee oikein huono yö ja sitten tulee päivä, jona ainoa tavoite on selvitä seuraavaan. Niinkuin eilinen. Olikin kiva havaita, että sellaisenakin päivänä saa jotain tehtyä. Tai siis normaalit asiat tulee tehtyä.

Pohdiskelin, että työpäivä kannattaisi suunnitella vieläkin tarkemmin. Tai siis tehdä selkeä suunnitelma siitä, että kuinka usein pitää taukoja, kuinka pitkiä taukoja ja mitä tekee silloin kun on tauko. Jos ei ole hyvää suunnitelmaa, niin ne tauot jäävät pitämättä. Olen huomannut, että oleellista on olla myös suunnitelma sille, mitä tekee. Realistinen suunnitelma. Siis esmes haen kahvia on realistinen suunnitelma, luen tulevaan tenttiin ei. Tulisi tauot pidettyä.

Tauot ovat muutenkin jännä asia. Jostain syystä tulee melkein syyllinen olo, kun pitää taukoa. Vähän kuin jotenkin huijaisi työnantajaa. Ehkä selkeä suunnitelma helpottaisi myös itsensä vakuuttamista siitä, että pidän työtehoa parantavaa breikkiä, enkä vaan lusmua. Se kun kuitenkin pitää paikansa. Tauolla tehtävän asian määritteleminen ehkä edistää myös sitä, että on helpompi tehdä henkinen ero tauon ja työn välillä. Onkohan blogittaminen tarpeeksi erilainen asia kuin työ?