Kaverin kanssa jutellessa tajusin, että saan aikaan paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Tarkemmin sanottuna elämässä on paljon vähemmän sellaisia pätkiä, että jälkeenpäin tulee mietittyä, että olisi pitänyt tehdä jotain muuta. Vielä tarkemmin sanottuna tulee surffattua paljon vähemmän silloin, kun voisi saada aikaan jotain muuta. Surffaaminen sellaieen aikaan, kun ei tarvitse saada aikaan mitään muuta ei ole hukattua aikaa vaan tarpeellista lepuutusta, se huomattakoon. Mietiskelin tässä, että mikä siihen on johtanut. Syitä tarkeysjärjestyksessä:
1) Lapsi. Asioiden vaan pitää tapahtua ajallaan kun on lapsi.
2) Työ. Työpäivään saa ympättyä aika paljon muutakin, kun ymmärtää sen, että taukojen pitäminen on kaikkien etu. Työpäivä taas on helppo strukturoida toimivaksi, kun töihin menee ja töistä tulee aina samaan aikaan koska kts. kohta 1
3) Aikaa ei ole. Jos jotain meinaa tehdä, niin sille täytyy suunnitella myös toteutusaika ja elämä täytyy järjestää niin, että toteutusaikana ei ole mitään muuta. Tämä johtaa siihen, että päätöksestä tehdä jotain seuraa melkein pakko tehdä se asia, koska se on jo järjestetty ja järjestäminen ei yleensä ole ollut triviaalia koska kts. kohta 1.
4) Tekemättömyydelle on määrätty aika. On paljon helpompi tehdä asioita kun tietää koska saa lopettaa tekemisen. Tekemättömyydelle taas määräytyy aika koska kts. kohta 1.
Samalla keksin, että miten ne omat vanhemmat ovatkin niin suunnitelmallisia ja aikaansaavia. Kts. kohta 1. Kertaa 3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti