Tällä viikolla on ollut monta hyvää päivää. On vaan ollut hyvä olo ja hyvä meininki. Silloin onkin yllättävän vaikeaa kirjoittaa jotain positiivista blogiin. Ei vaan tule mieleen mitään nimenomaista aihetta ja "elämä on siistiä" ei taas välttämättä saa ihmisiä paremmalle tuulelle, jos itsestä tuntuu siltä, ettei elämä ole. No edellinen kirjoittelu käsitteli pienten lasten kuolemia, joten ei tämä ehkä välttämättä peruspiristävä blogi aina ole muutenkaan.
Törmäsin taannoin ruotsinkieliseen heittoon, joka kääntyisi suurinpiirtein: "Eräänä päivänä me kaikki kuolemme. Siihen asti me elämme." Se on vähän positiivisemmasta perspektiivistä sama asia, kuin hokema, josta olen itse kaivanut perspektiiviä, kun on ollut tiukkaa: "Elämä jatkuu ja jos se ei jatku niin se loppuu ja ongelmaa ei enää ole." Huonoakin tilannetta voi aina koittaa muuttaa edes vähän vähemmän huonoksi. Sitten voikin käydä niinkuin minulle, että eräänä päivänä huomaa tilanteen olevan itseasiassaa varsin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti