Päivän positiiviset fiilikset tuli tällä kertaa ted.comista, jossa esitetään vaihtoehtoinen näkemys apatiasta yhteisissä asioissa (Kanadassa, mutta pätenee soveltuvasti Suomessakin). Haluan uskoa, että tämä pitää paikkansa. Itseasiassa, kun vähän miettii sitä, että mitä kaikkea vapaaehtoisvoimin tehdään, ei ole ihan semmoinen olo, että ihmisiä ei kiinnosta.
Oleellinen kysymys onkin sitten se, että jos ihmisiä kyllä oikeasti kiinnostaisi, mutta silti kukaan ei tee mitään, niin mikä meitä estää? Mikä sinua estää?
Tätä asiaa olen pyöritellyt henkilökohtaisestikin. Minua huvitti, kun pysähdyin miettimään vaalien jälkeen puolueita ja sitä, että mille puolueelle minulla olisi annettavaa. Totesin, että ainoa puolue, jonka toimintaan voisin kuvitella osallistuvani on Vihreät. Minulla on ajatuksia siitä, kuinka Vihreät voisi päästä paremmin tiettyihin tavoitteisiinsa. Mistään muusta puolueesta en voi sanoa samaa ja pelkäksi joojoomieheksi taas ei kiinnostaisi lähteä. Vihreisiin voisi konservatiivisen kristityn olla vaikea kuulua ja voisi se konservatiivinen kristitty olla Vihreillekin haaste, mutta olisihan se toisaalta jännää. Luultavasti jää tekemättä. Ei varmaan nouse prioriteeteissa riittävän isoksi asiaksi. Pitäisi ehkä joskus ihmetellä prioriteettejaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti