Japanissa oli maanjäristys ja tsunami ja ydinonnettomuus. Täälläkin myytiin jobitabletteja ilmeisesti läjäpäin. Hätäily ja panikoiminen huvitti silloin, mutta lueskelin juuri Majlis Janatuisen blogittelua aiheesta, eikä enää naurata. Lähetysjärjestöt kutsuvat paniikissa lähettejään pois alueilta, joissa ei ole mitään vaaraa. Sukulaiset painostavat lähetysjärjestöjä vetämään lähetit pois. Ja päätöksiä tehdään kysymättä itse lähettien näkemyksiä tai edes sitä, että mikä se tilanne siellä kentällä on.
Paniikille on helppo nauraa silloin kun se on turhaa hätäilyä, jossa hukkaan menee korkeintaan muutama euro ja vähän ylpeyttä. Siinä kohtaa kun ruvetaan panikoimalla tuhoamaan lähetystyötä ei enää naurata. Hätäily on kyllä nykyään kovasti muodissa, mutta voitaisiinko silti aina joskus vetää vähän henkeä ennen kuin ryhdytään tekemään idioottimaisuuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti