Aika hassua kuinka vanhemmiten alkaa arvostaa itsetehtyjä asioita ja yleensäkin sitä, että asiat tulevat muualta kuin kaupasta. Liekö joku vähän myöhäinen kolmenkympin kriisi, kun haaveilee siitä, että roudaisi rehuja metsästä ITE! ruokapöytään ja että opettelisi ITE! tekemään vaatteita ja muuta vastaavaa.
Toisaalta fakta on sekin, että kyllä sellaisia aioita, joihin on panostanut enemmän myös arvostaa enemmän. Ja onhan se kivaa, että harrastuksesta saa hyötyäkin. Monasti näillä ITE! jutuilla saa myös synergiaetuja. Jos menee hakemaan rehuja metsästä, niin loogisesti voi päätellä, että tulee käytyä metsässä. Metsäily taas on tavoite sinänsä. Metsästäjäkurssit kylläkin menivät tältä keväältä ohi. Täytyy ihmetellä taas syssymmällä. Olishan se nyt siistiä jos ITE! ampuis elukan, tekis ITE! siitä ruokaa ja vielä ITE! väsäis vaikka hanskat sen nahasta. ITE!
ITE! tekeminen on siitäkin kivaa, että siinä tulee tyypillisesti tehtyä juttuja käsillä. Käsillä tekeminen on kivaa! Kun vielä tietäis, miks.
VastaaPoistaKäsityövinkki: jos teet hanskat, niin aloita rukkasista. Sormikas-tyyppisissä hanskoissa on pahuksen monta pientä osaa toisiinsa kiinnitettäviksi. Joskus aikoinaan kuvittelin olevani jo taitava, mutta tekeminen jäi puoliväliin kun oli - niinku - vähän hankalaa.
No, hommaa olis tietty voinut auttaa, jos olis ollut hollilla kaavat tai purkukuntoiset vanhat hanskat joiden perusteella ois palotellu kankaan. Mutta kun ei ollu, niin ilman kaavoja ainakin jäi tekemättä.
No niin no jaa, tietty ehkä kannattais myös aloittaa jostain vähän anteeksiantavammista kuin tyköistuvista hääpukuun sopivista siroista hansikkaista. Aina sitä oppii, vähintään kymmenen vuotta jälkikäteen...