Laiskuuden edessä on antauduttava

Olen taas koittanut skarpata ruokavaliota, kun painon putoaminen on hiipunut likimain nollaan. Suurin syyllinen tähän on leipä. Leivällä on muutamia äärimmäisen epätoivottavia ominaisuuksia. Se maistuu hyvältä, on helppo ja nopea tehdä ja kun sen voitelee reippaasti ja laittaa juustoa päälle anteliaasti, niin se on aivan uskomaton kaloripommi (koska ensimmäinen ruokavalioperiaatteeni on se, että hyvää pitää syödä, kieltäydyn mistään laihdutusleipäratkaisuista. Kun syön leipää, se olkoon parasta leipää mitä aikaan saan). Olen koittanut saada korvattua sen jollain toisella iltapalalla aika heikoin tuloksin. Pekoni ja muna on hyvää, mutta ei niin kätevää tehdä. Laiskuus voittaa. Pakastemarjat ja jogurtti, sama juttu, kun niitä marjoja haluaa vähän sulattaa ennen syömistä. Seuraavaksi onkin testissä jogurtti ja tyrnimehu. Lienee kätevämpi kuin leipä ja sitä voi yrittää myydä itselleen terveysaspekteilla. Ja partajugu on hyvää about minkä kanssa vaan.

Laiskuutta vastaan ei kannata taistella. Se voittaa kuitenkin lopulta. Siksi laihduttaessa onkin tärkeää saada laiskuus omalle puolelle.

Kieli korvassa

Katselin tuossa Andre Wickströmin pätkiä youtubesta ja viime päivinä on taas tullut luettuakin ruotsiksi, kun sitä kieltä olisi kätevä oppia enemmän. Rupesin tässä miettimään, että kuinka vaikeaa olisi opetella joku uusi kieli itsenäisesti. Alkuun olisi toki hankala päästä, mutta kun muistelen, että aloin lukea englanninkielisiä kirjoja neljännellä luokalla, kun englanti alkoi koulussa kolmannella, niin ihan älyttömästi aikaa ei välttämättä vaadittaisi siihen, että pystyy aloittamaan lukemisen. Kakarana tietty oppii nopeammin. Vanhempana tosin on sitten määrätietoisempi.

Sanavarastohan se suurin ongelma lienee, mutta sitä pystyisi varmaan kehittämään nopeahkosti lukemalla jo ennestään tuttuja kirjoja. Yleensäkin kannattaa opetella lukemaan kirjoja, joista ei lukemaansa aina ymmärrä. En tiedä onko se enemmän niksi vai asenne sitä kirjaa kohtaan, mutta hyvin harva kirja on sellainen, että siitä tarvitsisi kaikki kohdat lukea. Itse kääntelen välillä sivuja lukemastani kirjasta eteenpäin puhtaasti siksi, että tekstistä näkee jo, että mitä seuraavaksi tapahtuu, eikä se ole niin mielenkiintoista, että viitsisin lukea. Kerran eräässä kirjassa hyppäsin yli monta lukua, kun ne oli kätevästi otsikoitu, 1. päivä vankilassa - n. päivä vankilassa. En huomannut eteenpäin lukiessani menettäneeni mitään. Samalla logiikalla varmaan tulee vieraskielisiä kirjoja luettua. Alan selvittämään, että mitä jossain oikein sanottiin vasta, jos myöhemmin ilmenee, että sitä tietoa tarvittiin. Muuten saa jäädä ymmärtämättä.

Taitaa vaan tämäkin olla sarjassamme asioita joita voisi testata, jos ei olisi niin paljon muutakin tekemistä. Rehujen hakemista metsästäkään ei ole keritty tehdä, kun tauti iski. Ehkä tällä viikolla sitten.

Tauti voi olla hyväkin juttu

Kurkkukipu ja muu vedottomus iski. Ei siis mikään paha tauti, mutta sen verran, että on helppo antaa itselleen lupa vaan olla ja parantua.

Olemiseen ja parantumiseen paras paikka näin hienona päivänä on tietenkin riippumatto aurinkoisessa paikassa. Kuumaa mehua termarissa, vähän suklaata ja kuivalihaa evääksi ja kirja mukana, niin ei ollenkaan ole huono. Kirjana muuten Ronja Rövardotter. Olen pitänyt projektina lueskella ruotsinkielisiä kirjoja, että kielitaito paranisi. Astrid Lindgrenin kirjoja lähinnä.

Tälläisen taudin vaikein piirre on se, että kun maatessa on hyvä olo, niin sitten tulee sellainen olo, että voisi tehdä muutakin kuin maata. Onneksi virheen huomaa heti kun yrittää.

Published with Blogger-droid v1.6.7

Ihmeistä suurin (joka jäi näkemättä)

Tein tässä vähän välitilinpäätöstä itseni kanssa siitä, että miten elämänlaadunparantamisprojekti on edennyt. Paino on pudonnut, tosin hitaasti viimeaikoina, mutta kumminkin. Ruokavalio noin muuten on pysynyt hanskassa kuitenkin aika hyvin. Liikuntaa on tullut harrastettua ja kuntokin lie noussut. Venyttelyä on tullut tehtyä, tosin kauheasti ei tuloksia huomaa. Ulkoilua on tullut myös varsin paljon tehtyä.

Ulkoisten puitteiden viilaamista on myös tullut vähän tehtyä. Keittiöön ostettiin kunnollinen veitsi ja kaksi paistinpannua, joilla ruokaa laittaessa ei tule sellaista tunnetta, että myrkyttää itseään. Loppuunajettu teflonpannu on aika härski peli. Ostettiin joku ihmekeraaminen pannu ja testimielessä valurautapannu. Kelpoisia vehkeitä molemmat ja keittiövälineparannukset ovat parantaneet fiilistä paljon enemmän kuin olisi luullut. Olohuoneeseen katsellaan juuri uutta kirjahyllyä, että saadaan tavarat paremmin paikoilleen ja kämppää enemmän järjestykseen. Noin muuten kämppää on järjestelty ja sekin on kyllä mielialaa parantanut.

Suurin puute onkin nukkumisessa. En vaan mene ajoissa nukkumaan. Vika vaan on siinä, että se nukkuminen olisi prioriteeteissa aika ylhäällä. Muuten projekti menee siis mukavasti, mutta huippuprioriteetit kusee. Tämä johtaa siihen, että vaikka tuo kaikki muu toteutunut elämänlaatua parantaakin, niin oikein mikään ei pääse kunnolla potentiaaliinsa. Erityisen fiksua nukkumattomuus on kunnon kohottamisen kannalta. Vaan ei kai auta kuin ottaa itseään munista kiinni ja alkaa tehdä asialle jotain. Nukkumaan siis.

Hanki heti lapsia!

Öljyhuippu on tullut terminä vastaan viimeaikoina usein. Sitä jaksetaan toistella, öljyn hinta ampuu katosta läpi ja kaikki menee päin persettä. Sitä jaksetaan yleenskin toistella, että kaikki tulee menemään päin persettä joka tapauksessa.

Likikään yhtä suurta meteliä ei ole pidetty lapsihuipusta, joka mitä ilmeisimmin ihan näillä näppäimillä saavutetaan. Ihan kohta siis lapsen hinta ampunee katosta läpi, joten kannattaa hommata ne lapset nyt, kun se vielä on halpaa.

Jos nyt velmuilu hetkeksi unohdetaan, niin moniko oikeasti tietää, että lasten määrä maailmassa on mitä todennäköisimmin saavuttanut maksiminsa? Ihmiset tuntuvat kauhean hyvin tietävän, että ihmisiä tulee niin paljon lisää, että ruoka loppuu ja vesi loppuu ja bensa loppuu ja sota tulee ja kaikki kuolee ja ne jotka ei vielä kuolleet toivoisivat, että kuolisivat. Niin että ehkä kuitenkin tämä juttu ehkä saadaan hanskaan kohta. Ainakaan kaikki uutiset eivät ole huonoja.

"Rauha, rauha, ei mitään hätää"

On vaikea olla tyhmä

Yksi mielenkiintoinen ominaisuus minussa on se, että minun on vaikea olla tyhmä. Tyhmä tarkoittaa tässä tapauksessa ihmistä, joka jättää tekemättä jotain, mistä saisi rahaa vain siksi, että se olisi väärin. On hassua, miten syvällä jossain on se ajatus, että on tyhmää jättää saamatta hyötyä jostain asiasta vain siksi, että ihmisten huijaaminen ja hyväksikäyttö on väärin. On hölmöä nähdä itse vaivaa sen eteen, että muillakin olisi mukavaa.

Tämä tuli mieleen gurumarkkinoijan blogituksista yksi ja kaksi, jotka jossain lärvikirjassa kiersivät. Kohdasta yksi täytyy sanoa, että tietoni koko jutusta ovat niin hatarat, että voin hyvin olla väärässä, mutta jäin käsitykseen, että ongelma olisi tullut siitä, että jos vaan tottumuksesta painaa samoja nappeja kuin aina ennenkin, niin tulee lahjoittaneeksi euron. Jos niin on, niin kyse on huijauksesta. Ihan kiva, että hyvään tarkoitukseen tällä kertaa. Otetaanko ihan yleiseksi periaatteeksi, että huijata saa, kunhan ei huijaa yhdeltä ihmiseltä paljon ja sekin vähä menee huijarin mielestä hyvään tarkoitukseen? Mä tiedän monta hyvää tarkoitusta.

Kohta kaksi onkin sitten sitten sarjastamme Bill Hicks sanoi sen parhaiten. Spämmi on siistiä, postiluukusta "ei mainoksia"-tarrasta huolimatta koliseva pizzamainos on hieno juttu. Ja sataviisikymmentätoista muuta markkinointitempausta, joissa tekijä on jo etukäteen tiennyt, että se suuri kusipäinen enemmistö, joka erehtyy vielä omistamaan rahtusenkaan itsekunnioitusta, suuttuu, mutta muutama euro taas irtoaa, joten paskaakos siitä. Hauskinta koko esimerkissä on se, että siinä ei mainita mitään sellaisesta mahdollisuudesta, että ikkunanpesijä kävisi kysymässä joiltain ihmisiltä, että sopiiko pestä teidän ikkunat ilmaiseksi? Selittää, että mitä on tekemässä, niin luulisi luvan usein irtoavan ja kun työn jälki näkyy, niin ehkä diilejäkin? Mutta tämä tosiaan olisi sitä toisen ihmisen kunnioittamista, mikä nyt on tyhmää, kun sen voi samalla vaivalla jättää tekemättä.

Tämänkin asian vastaantulo on positiivinen asia siitä huolimatta, että sekä nuo tekstit että niiden myötäilijät nyt vähän aikaa vituttavat minua (huomenna kaikki on taas paremmin, mantra jolla olen selvinnyt vähän vaikeammistakin asioista). Kuten tuossa alussa totesin, minun on vaikea olla se idiootti, jota jättää helpon rahan ottamatta. Mutta kun ne seuraamukset heitetään näin elegantisti silmille, niin voi muistuttaa itselleen, että tyhmäkin voi olla onnellinen. Ehkä sitä sitten oppii edes vähän olemaan typerämpi. Onneksi viisautensa voi Jumalalle tunnustaa ja rukoilla lisää tyhmyyttä.

Lisäksi tämän jutun miettiminen sai minut miettimään yhtä idioottilaumaa ja tulin paremmalle tuulelle. Hörhöiltähän nuo vaikuttavat, mutta osatappa ottaa noilta elämänasenne.

Isot edellä

Lapset ovat siitä julmia otuksia, etteivät ne anna anteeksi sitä, mitä vanhemmat ovat. Iän myötä tilanne toki muuttuu, mutta pieni lapsi matkii vanhempiaan. Sen lisäksi lapsi tietenkin perii muutenkin ominaisuuksia vanhemmiltaan. Esimerkiksi meidän kakara tykkää sählystä(jota olen sen kanssa leikkinyt), siivoamisleikeistä (joita näkee päivittäin), jalkapallosta (minä), tanssimisesta (minä), musiikista (vaimo), ruuanlaitosta, lukemisesta (molemmat), leffoista(molemmat), palikoista (vaimo), legoista(molemmat). Noin esimerkiksi. Kyllä sillä on ihan omiakin huveja, mutta moni asia, mistä se tykkää on jäljitettävissä ja yleensä ne jäljet eivät vie kauas.

Juju onkin siinä, että tätäkin voi käyttää hyväkseen. Ensinnäkin se on erinomainen motivaattori. Aina ei jaksaisi tehdä asioita, mutta ulos tai pelaamaan tai johonkin muualle kinuava lapsi on ihan hyvä pakottamaan. Varsinkin kun itsekin tietää, että pitäisi tehdä sitä asiaa. Toisekseen se auttaa tekemään muutoksia omaan elämään. Jos lasta katsellessa tuntuu että olisi parempi jos se tekisi jotain toisin, on hyvä pysähtyä miettimään, että mistä lieneekin toimintatapansa oppinut. Mahdollisesti jossain muuallakin olisi paikka päivittää käytäntöjä. Kolmanneksi se auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen terveemmältä pohjalta. Lapsi ei ole se suuri yksinäinen prioriteetti yksi, koska jos vanhemmat ovat rikki, on lapsikin. Toisaalta vanhemmat, jotka laittavat itsensä ykköseksi saavat todennäköisesti havaita olevansa prioriteeteissa alhaalla. Kaikkien hyvinvointi on yhtä tärkeää ja joskus jokainen joutuu tinkimään toisten eduksi. Myös se kakara.

Olikohan Athos joka kirjassa Muskettisoturit seikkailevat jälleen kiteytti kasvatusmenetelmänsä jotenkin niin että "olen luopunut paheista joita minulla oli ja teeskennellyt hyveitä, joita minulla ei ollut".