Suunnitelmia ja muita outouksia

Kesäloma on vähän pelottava asia nyt. Työt pitävät hyvin liikkeessä ja aika monet niistä systeemeistä, joilla pidän itseni liikkeessä liittyvät jotenkin töihin. Ajattelinkin avustaa jumittamisen vastustamista ottamalla kaksi tavoitetta kesälle.

1) Opettelen seisomaan käsilläni. Koska se on siistiä ja koska se on hyvää treeniä ja toimii vastaliikkeenä leuanvedoille. Opetteleminen ulkona on helppoa jos vaan kestää sen, että ihmiset miettii, että siellä taas joku piripää heiluu ja pikkulapsikin on mukana.

2) Lenkkeilen itseni sellaiseen kuntoon, että viiden kilometrin lenkin voi juosta helposti. Kunto sinällään pitäisi olla jo nyt ihan riittävä tähän, mutta kun tarkoitus on juosta Vibrameilla, niin jalkalihaksia täytyy treenata. Voi olla aika optimistista, että saisi jalat kuukaudessa kestämään tuon, mutta koitetaan ainakin.

Ihmeistä suurin (joka jäi näkemättä)

Tein tässä vähän välitilinpäätöstä itseni kanssa siitä, että miten elämänlaadunparantamisprojekti on edennyt. Paino on pudonnut, tosin hitaasti viimeaikoina, mutta kumminkin. Ruokavalio noin muuten on pysynyt hanskassa kuitenkin aika hyvin. Liikuntaa on tullut harrastettua ja kuntokin lie noussut. Venyttelyä on tullut tehtyä, tosin kauheasti ei tuloksia huomaa. Ulkoilua on tullut myös varsin paljon tehtyä.

Ulkoisten puitteiden viilaamista on myös tullut vähän tehtyä. Keittiöön ostettiin kunnollinen veitsi ja kaksi paistinpannua, joilla ruokaa laittaessa ei tule sellaista tunnetta, että myrkyttää itseään. Loppuunajettu teflonpannu on aika härski peli. Ostettiin joku ihmekeraaminen pannu ja testimielessä valurautapannu. Kelpoisia vehkeitä molemmat ja keittiövälineparannukset ovat parantaneet fiilistä paljon enemmän kuin olisi luullut. Olohuoneeseen katsellaan juuri uutta kirjahyllyä, että saadaan tavarat paremmin paikoilleen ja kämppää enemmän järjestykseen. Noin muuten kämppää on järjestelty ja sekin on kyllä mielialaa parantanut.

Suurin puute onkin nukkumisessa. En vaan mene ajoissa nukkumaan. Vika vaan on siinä, että se nukkuminen olisi prioriteeteissa aika ylhäällä. Muuten projekti menee siis mukavasti, mutta huippuprioriteetit kusee. Tämä johtaa siihen, että vaikka tuo kaikki muu toteutunut elämänlaatua parantaakin, niin oikein mikään ei pääse kunnolla potentiaaliinsa. Erityisen fiksua nukkumattomuus on kunnon kohottamisen kannalta. Vaan ei kai auta kuin ottaa itseään munista kiinni ja alkaa tehdä asialle jotain. Nukkumaan siis.

Ulos

Olen miettinyt, että ulkona voisi olla paljon enemmän kuin nykyään tulee oltua. Aika harva niistä asioista joita sisällä tekee on sellaisia, joita ei voisi tehdä ulkona. Kuitenkin normiarkipäivänä päivällisen ja lapsen iltapalan välillä lähinnä leikin lapsen kanssa tai lepäilen sohvalla. Kun mietin asiaa, totesin että suurin ulkoilua rajoittava asia on mukavan lepomahdollisuuden puute. Kahden riippumaton omistajalle tämä on vähintäänkin kyseenalainen syy. Vähän se toki rajoittaa hengauspaikkoja, jos pitää saada matto kiinni, mutta ei tämän maan puutiheyksillä kovin paljon. Ja voihan hankkia hyvän retkituolin jos haluaa olla puuttomalla alueella.

Samalla voi lahjoittaa vaimolle sitä tärkeintä eli laatuaikaa ihan itsekseen. Muutenkin kelit tässä maassa ovat sellaiset, että jos aina menee ulos kun on hyvä sää, niin sisällä tulee silti oltua tarpeeksi. Ja jos menee ulos, voi ehkä helpommin kutsua kavereita hengaamaan. Jostain syystä nykyään ei tule kutsuttua ihmisiä kylään, mutta ehkä pihalle tulisi.

Otan muuten käyttöön uuden tarina, asioitajoitaaiontehdäelämänlaatuniparantamiseksi. Koska uskon vahvasti sosiaalisen paineen toimivuuteen valtuutan lukijat aina välillä kysymään, että olenko tehnyt niitä.

Published with Blogger-droid v1.6.7