Ajattelin, että jos kerran positiivisuutta pitäisi tavoitella, niin voisin koittaa blogitella asioita, joista on tullut jollain tavalla positiivinen fiilis. Jostain syystä googlettelin lasten rokotuksia ja törmäsin tilastokeskuksen artikkeliin lapsikuolleisuudesta vuosina 1936 ja 2008.
Jos nykyinen terveydenhuolto ottaa päähän, niin lueppa ihan ajatuksella sitä taulukkoa hetki. Jos tuntuu siltä, että rokotukset ovat pahapahapaha, niin tuolta voit katsella vaihtoehtoa. Jos tuntuu siltä, että ennen kaikki oli paremmin, niin kiinnitä erityisesti huomiota kohtaan väkivalta. Voit myös pohtia mitä eroa on 10%:n lapsikuolleisuudella ja 0.35%:n lapsikuolleisuudella. Itselleni ainakin tuota taulukkoa katsomalla tuli aika hyvä fiilis tästä nykypäivästä. Kaikkine vikoineenkin ihan jees kun verrataan menneeseen. Pientä lasta kasvattaessa vuosi 2011 on vaan parempi kuin vuosi 1936.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Vi har en drake i vår tambur
Yleensä olen inhonnut lastenlauluja. Nyt tuuppasin lastenlaululevyn soittimeen, kun halusin nähdä, että ovatko lastenlaulut lapsen mielestä kivempia kuin aikuisten. Hyväntuulisempia ne ainakin ovat. Se on tietenkin loogista. Hyväntuulinen musiikki aiheuttaa kuulijassaan hyväntuulisuutta jos se nyt muuten on hyvää ja kun haluamme, että lapset ovat hyvällä tuulella, niin soitamme niille hyväntuulista musiikkia. Jostain syystä itselleen sellaisia ei tule soitettua.
Mikäköhän ihmeen idiotia on se, joka saa ihmisen aktiivisesti aiheuttamaan itselleen pahaa oloa? Tein jonkun aikaa sitten Spotifyssä yleismusiikkilistastani sellaisen version, missä otin pois kaikki aktiivisesti negatiivissävyiset piisit. Sadastakuudestakymmenestä jäi jäljelle 11. Kun kerran tiedän tämän muusiikin ja mielialan suhteen, niin ainoa looginen johtopäätös on se, että en halua, että minulla on hyvä olo. Tai sitten olen muuten vaan tyhmä ihminen.
Pikaisella arviolla ainoa bändi, jonka musiikin miellän säännöllisesti positiiviseksi ja jota vielä tulee kuunneltua on Nordman. Varasijalle Kuha. Kun nyt kerran elämäntaparemonttia kerran tehdään, niin seuraava askel elämänlaadun parantamisessa voisi olla musiikin sävyn parantaminen. Pitäisikö koittaa sosiaalisen median kampanjaa? Vihjaile artisteja ja piisejä, jotka ovat positiivissävyisiä ja joista tulee hyvä mieli. Nordmanin Nu lever sommaren olkoon alkupiste.
Mikäköhän ihmeen idiotia on se, joka saa ihmisen aktiivisesti aiheuttamaan itselleen pahaa oloa? Tein jonkun aikaa sitten Spotifyssä yleismusiikkilistastani sellaisen version, missä otin pois kaikki aktiivisesti negatiivissävyiset piisit. Sadastakuudestakymmenestä jäi jäljelle 11. Kun kerran tiedän tämän muusiikin ja mielialan suhteen, niin ainoa looginen johtopäätös on se, että en halua, että minulla on hyvä olo. Tai sitten olen muuten vaan tyhmä ihminen.
Pikaisella arviolla ainoa bändi, jonka musiikin miellän säännöllisesti positiiviseksi ja jota vielä tulee kuunneltua on Nordman. Varasijalle Kuha. Kun nyt kerran elämäntaparemonttia kerran tehdään, niin seuraava askel elämänlaadun parantamisessa voisi olla musiikin sävyn parantaminen. Pitäisikö koittaa sosiaalisen median kampanjaa? Vihjaile artisteja ja piisejä, jotka ovat positiivissävyisiä ja joista tulee hyvä mieli. Nordmanin Nu lever sommaren olkoon alkupiste.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Aikuisuuden sankarille
Olen toisinaan miettinyt, että onko minulla idoleita. Semmoinen olo on aina ollut, että olen aika idoliton ihminen. Tänään ymmärsin, että minullakin on idoli. Hans Rosling. Se, että tuo linkki vie Gapminderiin eikä itseasiassa kerro miehestä juuri mitään kertoo sen, miksi tykkään Hansista. Itse miehestähän en tiedä mitään, ties vaikka kuinka mulkku olisi arjessa. Henkilöpalvontaani onkin kaksi erillistä mutta merkittävää syytä.
Ensinnäkin on ammatillinen syy. Informaatiotekniikan ihmisenä mies, joka yrittää ja myös mitä ilmeisimmin onnistuu saamaan ihmiset innostumaan informaatiosta ja informaatioon perustuvien johtopäätösten tekemisestä on minun henkilökohtainen ammatillinen sankarini. Hans on osoittanut minulle kuinka väärässä olen ollut tavalla, joka saa minut tyytyväiseksi siitä, että minua on opastettu, eikä ärsyyntymään ja keksimään tekosyitä sille, että miksi minä tiedän paremmin. Se on äärimmäisen vaikuttava suoritus, josta pitää jakaa propseja.
Syy siihen, miksi Hans on minulle idoli ei kuitenkaan ole ammatillinen vaan erittäin syvästi henkilökohtainen. Hans on positiivinen. Optimistinen. Innostunut. Kun tekee mieli valittaa, että kuinka kaikki oli ennen paremmin, niin Hans muistuttaa innostuneesti ja innostavasti siitä, että oikeasti aika harva asia oli ennen paremmin. Katsokaa niitä videoita ja leikkikää sillä graafikilkkeellä. Maailma ei ehkä pelastu, mutta ainakin siitä tulee innostavampi.
Ensinnäkin on ammatillinen syy. Informaatiotekniikan ihmisenä mies, joka yrittää ja myös mitä ilmeisimmin onnistuu saamaan ihmiset innostumaan informaatiosta ja informaatioon perustuvien johtopäätösten tekemisestä on minun henkilökohtainen ammatillinen sankarini. Hans on osoittanut minulle kuinka väärässä olen ollut tavalla, joka saa minut tyytyväiseksi siitä, että minua on opastettu, eikä ärsyyntymään ja keksimään tekosyitä sille, että miksi minä tiedän paremmin. Se on äärimmäisen vaikuttava suoritus, josta pitää jakaa propseja.
Syy siihen, miksi Hans on minulle idoli ei kuitenkaan ole ammatillinen vaan erittäin syvästi henkilökohtainen. Hans on positiivinen. Optimistinen. Innostunut. Kun tekee mieli valittaa, että kuinka kaikki oli ennen paremmin, niin Hans muistuttaa innostuneesti ja innostavasti siitä, että oikeasti aika harva asia oli ennen paremmin. Katsokaa niitä videoita ja leikkikää sillä graafikilkkeellä. Maailma ei ehkä pelastu, mutta ainakin siitä tulee innostavampi.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Seinä ja siihen törmääminen
Nyt haastaa taas kavissyöminen ja taitaa loppuakin. Hyvä alun jälkeen olo on pikkuhiljaa huonontunut ja nyt ollaan hiljalleen siinä vaiheessa, että päivän aikana väsyttää vain kerran, heräämisen ja nukahtamisen välisen ajan. Luulen, että kyseessä on se, että en vaan osaa, eli ruokavaliosta puuttuu jotain. Todennäköisesti proteiinia. Olen kyllä koittanut sitä syödä. No tähän jää tämä taisto, hyödyllistä oppia irtosi kuitenkin.
Enää tarvitsisi sitten saada siirrettyä oppi mukaan jatkoon. Osittain se toki on helppoakin, lihan kanssa ei ole vaikea paistella rehuja. Toisaalta kun ei ole mitään suureellista projektia menossa, niin on paljon helpompi ruveta luistelemaan. Mutta potentiaalisesti elintapojen parantaminen on lupaavalla mallilla, kun unta tulee yleensä jo nautittua noin 8 tuntia ja ruokavaliokin ilmeisesti siirtymässä kohti parempaa. Liikunta vielä vähän kysymys, mutta nytkin olen kerran pari jaksanut pyöräillä töihin ja kunhan jäät poistuvat, niin eiköhän se vääntäytyminen ole helpompaa. Toivottavasti ainakin.
Enää tarvitsisi sitten saada siirrettyä oppi mukaan jatkoon. Osittain se toki on helppoakin, lihan kanssa ei ole vaikea paistella rehuja. Toisaalta kun ei ole mitään suureellista projektia menossa, niin on paljon helpompi ruveta luistelemaan. Mutta potentiaalisesti elintapojen parantaminen on lupaavalla mallilla, kun unta tulee yleensä jo nautittua noin 8 tuntia ja ruokavaliokin ilmeisesti siirtymässä kohti parempaa. Liikunta vielä vähän kysymys, mutta nytkin olen kerran pari jaksanut pyöräillä töihin ja kunhan jäät poistuvat, niin eiköhän se vääntäytyminen ole helpompaa. Toivottavasti ainakin.
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Alfat ja omegat eli rasvahappojuttuja
Omega6- ja omega3-rasvahapoista kertyi erilaisista lähteistä niin ristiriitaista tietoa, että piti oikein selvittää, että miten tämä juttu nyt menee. Juhani kommentoi joskus jossain foodistipippaloissaan kuulleensa, että nykyruuassa on kasviöljyjen takia omegoiden suhde ihan pielessä. Suomen Kuvalehden artikkelissa Rasvakapina (täytyy lukea paperilta) kerrottiin, että rypsiöljystä saa omegoita juuri oikeassa suhteessa. Ristiriita oli siis ilmeinen ja rupesi sen verran kiinnostamaan, että piti edes vähän penkoa.
Oleellisesti ottaen tilanne on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että on on kolme omega3-rasvahappoa, ALA, EPA ja DHA. ALAa saa kasveista ja EPAa ja DHAta kalasta. Kun jonkun kasvivalmisteen yhteydessä kerrotaan siinä olevan omega3-rasvahappoja, siinä on ALAa. Jutun juju on se, että kun puhutaan omega3-rasvahapojen hyödyistä, niin puhutaan EPAsta ja DHAsta. Enimmäkseen EPAsta. Elimistö pystyy muuttamaan ALAsta n. 10% EPAksi. Juttu menee kieroksi kun todetaan, että ihmisen pitäisi saada omega3 rasvahappoja tarpeeksi myös verrattuna omega6:n saantiin. Kasviöljyissä omega6:tta on suhteessa paljon jo lähtökohtaisesti ja kun muistetaan tuo 10% konversio, niin ei se siitä ainakaan parane. Eli siis jos haluaa omega3:n hyödyt, niin kalaperäistä kamaa on syötävä. Tässä taas on se ongelma, että sitä kalaakin pitäisi vetää reippaasti, mikä nykyisillä myrkkymäärillä ei ole välttämättä fiksua sekään ja paistaminen tuhoaa omega3:sia. Eli oikeasti ne pitäisi jostain puhdistetusta kalaöljystä ottaa. Ilmeisesti elimistö kuitenkin muuttaa EPAa DHAksi suht kivuttomasti, joten EPAisan valmisteen syöminen riittää.
Suurimman osan asioista luin täältä, luotettavuudesta en tiedä, mutta kai joku kertoo jos menee väärin. Googlettelin myös vähän muita paikkoja, mutta en jaksa niitä nyt kaivaa esiin. Ravintopitoisuuksia ihmettelin finelistä. En ole alan ihminen, enkä soveltanut lähdekritiikkiä juurikaan, jos seuraat näitä ohjeita tarkistamatta asioita enempää ja kuolet, niin muistopuheissa saattaa vilahdella sana tyhmä. Syy jätetään kotitehtäväksi. Lisäksi Carlos Mencia toivoo, että tiikeri söisi sinut. Mutta ehkä sen rasvahappotasapaino sitten edes paranee.
Oleellisesti ottaen tilanne on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että on on kolme omega3-rasvahappoa, ALA, EPA ja DHA. ALAa saa kasveista ja EPAa ja DHAta kalasta. Kun jonkun kasvivalmisteen yhteydessä kerrotaan siinä olevan omega3-rasvahappoja, siinä on ALAa. Jutun juju on se, että kun puhutaan omega3-rasvahapojen hyödyistä, niin puhutaan EPAsta ja DHAsta. Enimmäkseen EPAsta. Elimistö pystyy muuttamaan ALAsta n. 10% EPAksi. Juttu menee kieroksi kun todetaan, että ihmisen pitäisi saada omega3 rasvahappoja tarpeeksi myös verrattuna omega6:n saantiin. Kasviöljyissä omega6:tta on suhteessa paljon jo lähtökohtaisesti ja kun muistetaan tuo 10% konversio, niin ei se siitä ainakaan parane. Eli siis jos haluaa omega3:n hyödyt, niin kalaperäistä kamaa on syötävä. Tässä taas on se ongelma, että sitä kalaakin pitäisi vetää reippaasti, mikä nykyisillä myrkkymäärillä ei ole välttämättä fiksua sekään ja paistaminen tuhoaa omega3:sia. Eli oikeasti ne pitäisi jostain puhdistetusta kalaöljystä ottaa. Ilmeisesti elimistö kuitenkin muuttaa EPAa DHAksi suht kivuttomasti, joten EPAisan valmisteen syöminen riittää.
Suurimman osan asioista luin täältä, luotettavuudesta en tiedä, mutta kai joku kertoo jos menee väärin. Googlettelin myös vähän muita paikkoja, mutta en jaksa niitä nyt kaivaa esiin. Ravintopitoisuuksia ihmettelin finelistä. En ole alan ihminen, enkä soveltanut lähdekritiikkiä juurikaan, jos seuraat näitä ohjeita tarkistamatta asioita enempää ja kuolet, niin muistopuheissa saattaa vilahdella sana tyhmä. Syy jätetään kotitehtäväksi. Lisäksi Carlos Mencia toivoo, että tiikeri söisi sinut. Mutta ehkä sen rasvahappotasapaino sitten edes paranee.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Kärpäsistä kannattaa tehdä härkäsiä
En oikeastaan älynnyt tätä asiaa kuin vasta ihan tässä taannoin. Aloin miettimään, että mikä elämässä on erilaista, kun tuntuu, että vaikka juuri mikään ei ole muuttunut, niin silti homma pelittää paremmin. Arjen katkaiseminen tekee arjesta vähemmän puuduttavaa. Tämä on yleisessä tiedossa. Isompi ongelma on se, että millä se arjen katkaisee.
Tämä asia avautui minulle keskiviikkoiltana, kun mietin, että työviikkoa on kaksi päivää jäljellä, eli se on melkein ohi. Keskiviikko nimittäin on meillä saunapäivä. Koko perhe tykkä saunomisesta siinä määrin, että keskiviikko ja tiistaikin menee aika kevyesti kun toteaa vaan, että aika pian saunaan. Hyvin pieni asia, mutta kun sitä paisuttelee tarpeeksi, niin elämänlaatu kasvaa kummasti. Jää vähän sellainen fiilis, että työviikko oikeastaan alkaa vasta keskiviikosta, joten aika lyhyitä viikkoja tulee. Kaksi lyhyttä työviikkoa tuntuu kevyemmältä kuin yksi pitkä.
Toinen hyvin tärkeä katkaisija on ateriat. Kun syö hyvää ruokaa, niin päiväkin paranee. Ja kun ruuat ovat niin hyviä, että tunti tai parikin ennen ruokailua pelastuvat jo sillä, että ajattelee sitä kohta edessäolevaa ruokailua, niin ollaan jo ihan hyvässä mallissa. Tämäkin asia on sellainen, että se riippuu vähemmän ruuasta kuin siitä, miten ruokaansa asennoituu. Toki sen ruuan pitää myös olla hyvää, mutta oleellisempaa on se, että keskittyy siihen kuinka hyvää se safka on ja paisuttelee sen asian merkitystä mielessään mahdollisimman paljon. Ruuassa on vielä se hyvä puoli, että sitä voi vertailla muiden ruokiin. Ei siis tarvitse tyytyä siihen, että oma ruoka on ihan törkeän hyvää, vaan voi myös onnitella itseään siitä, että syö paremmin, halvemmalla ja nopeammin kuin työkaverit ravintolassa.
Ylensä ongelmaksi muodostuu se, että paisuttelee niitä ongelmia eikä niitä positiivisia asioita. Luulen, että mentaaliharjoittelulla tilannetta voi parantaa. Keskity ruokaasi. Nautiskele vähän aikaa jo pelkästä syömisen ajatuksesta. Ja jos ruoka ei ole niin hyvää, että siitä saisi hyvät vibat, niin tee parempaa ruokaa.
Tämä asia avautui minulle keskiviikkoiltana, kun mietin, että työviikkoa on kaksi päivää jäljellä, eli se on melkein ohi. Keskiviikko nimittäin on meillä saunapäivä. Koko perhe tykkä saunomisesta siinä määrin, että keskiviikko ja tiistaikin menee aika kevyesti kun toteaa vaan, että aika pian saunaan. Hyvin pieni asia, mutta kun sitä paisuttelee tarpeeksi, niin elämänlaatu kasvaa kummasti. Jää vähän sellainen fiilis, että työviikko oikeastaan alkaa vasta keskiviikosta, joten aika lyhyitä viikkoja tulee. Kaksi lyhyttä työviikkoa tuntuu kevyemmältä kuin yksi pitkä.
Toinen hyvin tärkeä katkaisija on ateriat. Kun syö hyvää ruokaa, niin päiväkin paranee. Ja kun ruuat ovat niin hyviä, että tunti tai parikin ennen ruokailua pelastuvat jo sillä, että ajattelee sitä kohta edessäolevaa ruokailua, niin ollaan jo ihan hyvässä mallissa. Tämäkin asia on sellainen, että se riippuu vähemmän ruuasta kuin siitä, miten ruokaansa asennoituu. Toki sen ruuan pitää myös olla hyvää, mutta oleellisempaa on se, että keskittyy siihen kuinka hyvää se safka on ja paisuttelee sen asian merkitystä mielessään mahdollisimman paljon. Ruuassa on vielä se hyvä puoli, että sitä voi vertailla muiden ruokiin. Ei siis tarvitse tyytyä siihen, että oma ruoka on ihan törkeän hyvää, vaan voi myös onnitella itseään siitä, että syö paremmin, halvemmalla ja nopeammin kuin työkaverit ravintolassa.
Ylensä ongelmaksi muodostuu se, että paisuttelee niitä ongelmia eikä niitä positiivisia asioita. Luulen, että mentaaliharjoittelulla tilannetta voi parantaa. Keskity ruokaasi. Nautiskele vähän aikaa jo pelkästä syömisen ajatuksesta. Ja jos ruoka ei ole niin hyvää, että siitä saisi hyvät vibat, niin tee parempaa ruokaa.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Puhun paljon, sanon vähän
Rehuista kirjoitteleminen tuntuu turhalta, samaa safkaa se on kuin muutkin, enkä ole niin ruokaorientoitunut ihminen, että jaksaisin ruokablogia pitää, kun mitään jännää ei tapahtunutkaan. Ongelma vaan on se, että ei tunnu olevan sanottavaa oikein mistään muustakaan. Sovin kuitenkin joskus kuukausi sitten, että kirjoitan kerran päivässä jotain tänne, koska muuten vaan surffailen ja aivoton blogittaminen tuntuu marginaalisesti järkevämmältä kuin aivoton surffaaminen. Kirjoittamisenhan ei missään nimessä tarvitse loppua ajatuksen loppumiseen. Joissain tapauksissa laatu jopa paranee kun sanottavaa ei enää ole.
Olen vähän miettinyt, että saisiko tästä jotain teemallisempaa blogia aikaan. Laihdutusbloginahan tämä oli vähän aikaa, mutta ei siitäkään sen enempää sanottavaa ole. Paino putoaa tai sitten ei. Vaellus- ja retkeilyaiheesta tulee jo kirjoiteltua muuten, väsäämistä en tee tarpeeksi, eikä syvällisiäkään tule mietittyä sen enempää.
Mietin kyllä, että voisinko ryhtyä jonkulaiseksi tyytyväisyysjulistajaksi. Tuntuu siltä, että on paljon ihmisiä, joille pitäisi sanoa, että asiat on kuitenkin ihan hyvin. Kyllä niitä pielessäolevia juttuja voi koittaa korjata ilman yletöntä kohtaamista ja naurettavaa marttyyrimeininkiäkin. Vieläkin ihmetyttää se joku mölö, joka viritteli, että Suomessa tarvittais samaa kapinameininkiä kuin Libyassa. Siellä niitä tapetaan ja täällä joku urbaaniturbaani yrittää selittää, että oikeastaan meilläkin menee ihan yhtä huonosti. Ei ole ihan kaikki hamsterit häkissä sillä jätkällä.
Olen vähän miettinyt, että saisiko tästä jotain teemallisempaa blogia aikaan. Laihdutusbloginahan tämä oli vähän aikaa, mutta ei siitäkään sen enempää sanottavaa ole. Paino putoaa tai sitten ei. Vaellus- ja retkeilyaiheesta tulee jo kirjoiteltua muuten, väsäämistä en tee tarpeeksi, eikä syvällisiäkään tule mietittyä sen enempää.
Mietin kyllä, että voisinko ryhtyä jonkulaiseksi tyytyväisyysjulistajaksi. Tuntuu siltä, että on paljon ihmisiä, joille pitäisi sanoa, että asiat on kuitenkin ihan hyvin. Kyllä niitä pielessäolevia juttuja voi koittaa korjata ilman yletöntä kohtaamista ja naurettavaa marttyyrimeininkiäkin. Vieläkin ihmetyttää se joku mölö, joka viritteli, että Suomessa tarvittais samaa kapinameininkiä kuin Libyassa. Siellä niitä tapetaan ja täällä joku urbaaniturbaani yrittää selittää, että oikeastaan meilläkin menee ihan yhtä huonosti. Ei ole ihan kaikki hamsterit häkissä sillä jätkällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)