Pikkuhiljaa hiipii paino alas. Se tosin on kai se paras tapa. Kiva kuitenkin että sujuu.
Kaveri alkoi blogittamaan ja sillä on niin paljon hienoja ajatuksia että joutuu itsekin mietiskelemään elämäänsä. Se oli sikäli valaisevaa että tajusin olevani varsin tyytyväinen elämääni. En sitten tiedä, että mitä se minusta kertoo.
Huomasin myös, että on yllättävän vaikea erottaa toisistaan sitä, että on tyytymätön siihen mitä tekee ja sitä että on tyytymätön siihen miten tekee sitä. Kuitenkin olen huomannut, että ne asiat jotka nykyisessä työssä häiritsevät ovat samoja jotka häiritsivät edellisissäkin. Johtopäätös on, että vika ei ole työssä vaan tekijässä. Tämän hiffaaminen auttoi myös tekemään muutoksia siihen, miten teen nykyistä työtä. Suurin ongelma on, kuten elämässä yleensäkin, asenne. Kun on vakuuttunut siitä, että on iso ongelma, niin kyllä semmoinen on. Jos taas keskittyy hyviin puoliin, niin yhtäkkiä niitäkin piisaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti