96.0

Tauti taittui ja painosta palasi se osa mikä nyt on palatakseen. Nyt pitää taas päästä liikkumiseen kiinni.

Joskus tuntuu, että ihmisillä on kova tarve olla uhreja. Sellaisia asioita kuin onnettomuus tai harkittu riski joka kusi käsille ei ole olemassakaan. Jos joku asia menee pieleen niin se johtuu siitä, että joku jossain vähintään pahantahtoisesti hyökkää meitä vastaan.

Tietyllä tavalla äärimmäinen esimerkki tästä on Konginkankaan kolari jossa 23 ihmistä kuoli. Kun 23 ihmistä kuoli, niin rekkakuskin oli pakko olla tehnyt jotain todella törkeää. Oli vaan täysin mahdotonta hyväksyä, että joskus tapahtuu onnettomuus, jolle ei oikeastaan voinut mitään. Ja saihan se kuski sitä ehdonalaista.

Toinen vähän vastaavalla tavalla huvittava tapaus on tämä tapaus narkolepsia. Ilkeät herrat Helsingissä päättivät, että suomalaiset rokotetaan ja naiset, lapset ja vanhukset raastettiin kirkuvina kotoaan väkisin rokotettaviksi tappavalla myrkyllä vai miten se nyt meni? Itse muistelen, että rokotuksiin oli hillittömät jonot, paniikissa olleet ihmiset tappelivat saadakseen rokotteen ja rokotteiden jättäminen ostamatta olisi ollut totaalinen poliittinen itsemurha, koska Helsingin ilkeämieliset ja pahat päättäjät olisi lynkattu ensimmäisen uhrin jälkeen. Hetki mennään eteenpäin ja kas ihmettä kun näköjään kaikki olikin suurta kusetusta, joka vastoin kansan syvien rivien tahtoa salakavalasti toteutettiin. Samalla tietenkin se, että epidemiaa ei sitten kovin pahana tullutkaan kertoo siitä, että rokottaminen oli turhaa eikä esimerkiksi siitä että massarokotukset tehosivat. Ja tärkeimpänä tietenkin kaikki sen jo silloin tiesivät.

Ehkä muut ihmiset ovat tienneet jotain, mitä minulle ei kerrottu, mutta muistan kun meillä tuota rokotuksen ottamista pohdittiin ja niitä perusteluja puoleen ja toiseen käänneltiin. Tiedettiin, että sairaus on vakavuudeltaan ihan normaaali influessa tai ainakin siihen kuolee saman verran ihmisiä. Lopulta ottamattajättämisen ratkaisi se, että siitä rokotteesta seurasi toisinaan parin päivän sairastelu ja ynnäiltiin, että on todennäköisempää olla kipeä rokotteen takia kuin ilman rokotetta. Sekä se, että se rokote olisi pitänyt käydä ottamassa keskiyöllä aamuhämärissä mahdollisimman hankalassa paikassa olevan terveyskeskuksen ikkunattomassa kellarissa paljaan taivaan alla kirkkaassa auringonpaisteessa. Silloinkin kyllä tiedettiin, että se rokote oli pikakiidätetty hyväksymisprosessin läpi, mutta jännästi ei silloin haitannut ihmisiä, jotka vaativat (ja tappelivat) että saisivat itsensä ja lapsensa piikitettyä. Mutta nyt me siis ollaan kaikki suuren kusetuksen uhreja. Missään nimessä kysymys ei ole siitä, että kansa sai ne piikit jotka se halusikin.

Uhrihan on mies Andy Suonsilmän biisissäkin.

Ongelmahan uhriudessa on se, että uhrina ei ole kiva olla. Voitte vaikka käydä haastattelemassa jotain ryöstön tai raiskauksen tai pahoinpitelyn uhria ja ne kyllä varmaan kertovat, että ei ole siistiä. Pää hajoaa ja homma voi mennä todella rumaksi. Siksi olisikin kiva, etteivät ihmiset, joilla kuitenkin menee kaikinpuolin ihan mukavasti välttämättä etsisi sitä uhriperspektiiviä elämäänsä, koska silloin elämä ei ole kivaa. Voi myös todeta, että virhe on tapahtunut ja olla stressaamatta siitä sen enempää. Elämästä tulee kivempaa eikä tarvitse stressata niin kauheasti kaikesta.