95.5

Juurihan pääsin toteamasta, ettei paino näin nopeasti muutu, mutta mahataudissa muuttuu kyllä vikkelään. Tosin ei kovin pysyvästi.

Pohdiskelin peruskoulua tässä ja mietin, että siinä arvostelussa on kyllä jotain perustavanlaatuisesti mystistä. Lapsethan saavat ilmeisesti kuitenkin todistuksia siitä syystä, että heidän kehitystään voisi seurata. Kuitenkin, jos seuraisin omaa kehitystäni jossain asiassa, niin sitä kehitystä verrattaisiin edelliseessä mittauksessa saavutettuun tasoon eikä johonkin ihme tavoitetasoon, jonka suhteessa sitten annetaan numeroarvosana.

Pudotan painoani. Mieleeni ei olisi missään tapauksessa tullut suunnitella ensin painonpudotusaikataulua, jonka jälkeen antaisin itselleni esimerkiksi kuukausittaisen arvosanan sillä perusteella, että olenko tavoitetta edellä vai perässä ja kuinka paljon. Siitä yksinkertaisesta syystä, että on huomattavasti vähemmän motivoivaa todeta, että aikaisempi ysin tahti on tippunut kuutoseen, kuin todeta että kilo lähti tässäkin kuussa, joten tavoite lähestyy. Jostain syystä kuitenkaan lapsille ei koulussa haluta näyttää sitä, miten he ovat lukuvuoden aikana kehittyneet vaan se, että lapsi on tänä vuonna paljon huonompi matematiikassa kuin viime vuonna, vaikka oikeastihan se lapsi osaa sitä matematiikkaa paremmin kuin edellisenä vuotena. Vaikka se sitten tavoitteista olisikin vähän enemmän jäljessä. Mutta sittenhän olisi vaara, että koulu ei tuntuisikaan vähän huonommasta oppilaasta täysin turhalta ajanhukalta ja mitä siitä nyt sitten taas tulisi?