"Tilannettaan ei pidä yrittää parantaa jos on mahdollista että se huononee"
Arabimaissa kapinoidaan ja Libyassa on ilmeisesti päätetty ottaa rentouttavat verilöylytkin. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan innoissaan näistä diktaattorien kaatumisista, mutta jonkun verran on myös negatiivista suhtautumista. Mielenkiintoisiksi nämä negatiiviset kommentit joita olen nähnyt tekee se, että niiden sisältö on ollut poikkeuksetta se, että tämä on paha, koska nyt äärimuslimit saattavat päästä valtaan. Mikä on tietenkin tottakin, se riski on olemassa. Perustelu on siis ihan ymmärrettävä, mutta myös aika kuvaava. Diktatuuri on demokratiaa parempi, koska demokratiassa kansa saattaa äänestää väärin.
Oleellista on kuitenkin huomata se, että ainoa tapa, millä nuo kapinoivat maat voivat päästä eteenpäin on se kapina. Kapinoista seuraa usein sellaisia asioita kuin anarkiaa, sisällissotia, kaaosta ja kaikkea sitä kurjuutta ja hätää, mitä sekasorto tuo tullessaan. Eikä muutos parempaan ole missään nimessä taattua. Esimerkkinä vaikka Iran. Kuitenkin on vähintäänkin masentavaa ajatella, että jonkun kansan täytyisi jäädä ikuisesti sorron alle vain siksi, että kapinasta voi seurata uusi sorto. Vähän niinkuin jotkut alkoholistit perustelevat sitä, etteivät yritä kuiville sillä, että se voi epäonnistua ja sitten vasta pahalta tuntuukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti