Published with Blogger-droid v1.6.7
perjantai 18. helmikuuta 2011
97.0
Jaaha, meneillään maailman toiseksi paras laihdutuskuuri eli mahatauti. Parashan on amfetamiini. Onneksi on vain ripulia eikä oksennusta. Samalla pääsin taas toteamaan kuinka asioita oppii arvostamaan vasta kun ne menettää. Esimerkiksi sokeripala on ruhtinaallisen hyvää, kun ei ole syönyt yli vuorokauteen muuta kuin vähän kanakeittoa ja puolikkaan sämpylän ilman päällysteitä. Aloin miettiä, että ehkä lomailukin pitäisi tehdä niin, että on aina tyytyväinen kun pääsee kotiin. Monillahan arki on ahdistavaa, kun käy vähän elämässä niin kuin haluaisi ja sitten pitää palata puurtamaan. Eikä sen tarvitse tarkoittaa sitä, että loma ei olisi mukava, se vain olisi sellainen ettei sitä määräänsä enempää tee.
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
97.5
Pitäisiköhän ruveta laittamaan otsikoksi jotain muuta kuin paino, kun ei se näin nopeasti muutu.
Pohdiskelin rahaa tässä taannoin. Rahastahan paljon puhutaan ja siitä, mitä ongelmia se aiheuttaa. Raha on arvon mitta ja vaihdon väline sanoi jo robotti Ruttunen aikoinaan Röllille. Vaihdon välineenä se onkin varsin kätevä asia. Kaupassa on paljon helpompi käydä, kun voi vaan maksaa rahalla, eikä tarvitse koodata kauppiaalle aina muutamaa riviä, kun haluaa maitoa.
Rahaan arvon mittana onkin vähän vaikeampi suhtautua. Rupesin miettimään koko juttua, kun luin Juhanin blogista Olli Postin kommentteja, joissa koko ajan puhuttiin "valuesta". Pitäisi varmaan penkoa lisää, että pääsisi selville siitä, että mitä se value tässä kontekstissa nyt on, mutta rahaa se ei ilmeisestikään ollut. Ilmeisesti jonkunlaista hyvää kumminkin. Pointti näytti kuitenkin olevan se, että kannattaa jakaa valueta ja toisaalta keskittyä asioihin, joilla on itselle maksimaalinen value. Rahaa tässä valuen liikkeessä ei liiku, ilmeisesti on niin, että rahan liikkuessa value liikkuu huonommin. Ehkä valuen paikalle voisi vaan laittaa yleisesti että hyvä.
Perusajatus siis ilmeisesti on, että jeesataan kaveria ja tehdään sellaisia asioita mitkä tuntuvat itselle mielekkäiltä ja kehittäviltä. Tältä pohjaltahan mikä tahansa yhteisö poinnistaa, mutta jäin miettimään sitä, että miksi ajatus on (ja se tosiaan aika usein on, kun vastaavanlaisia ajatuksia on), että ihmisten välillä voi liikkua joko rahaa tai hyvää tahtoa, mutta ei molempia.
Tätä pohtiessani aloin miettimään, että rahafiksaatio menee yllättävän syvällä ihmisissä. Jos kaveri tuo sämpylän, niin se on usein helpommin ok, kuin jos kaveri tuo rahaa, että saa ostaa sämpylän. Jos raha on niin tärkeää, että sen liike määrittelee suhteet ja ystävyydet, niin kannattanee ehkä käyttää vähän aikaa oman rahasuhteensa miettimiseen, koska rahan välttely ei eroa ikuisesta penninlaskemisesta muutoin kuin näkökulmaltaan.
Minulle parhaiten avarsi järkevää suhdetta rahaan äitini, joka taannoin toi kylään tullessaan meille paketin jotain pyykinpesuainetta. Oli sen naapurin tytöltä ostanut ja kun ei sillä mitään tehnyt niin toi meille. Pesuainetta taas piti ostaa, koska pitäähän naapurin tyttöä jeesata. Ehkä pitäisi kehittää vähemmän tarkka rahayksikkö, että ihmisten olisi helpompaa olla pingottamatta. Joku Neverwhere-tyylinen pieni palvelus, palvelus, iso palvelus-asteikko.
Pohdiskelin rahaa tässä taannoin. Rahastahan paljon puhutaan ja siitä, mitä ongelmia se aiheuttaa. Raha on arvon mitta ja vaihdon väline sanoi jo robotti Ruttunen aikoinaan Röllille. Vaihdon välineenä se onkin varsin kätevä asia. Kaupassa on paljon helpompi käydä, kun voi vaan maksaa rahalla, eikä tarvitse koodata kauppiaalle aina muutamaa riviä, kun haluaa maitoa.
Rahaan arvon mittana onkin vähän vaikeampi suhtautua. Rupesin miettimään koko juttua, kun luin Juhanin blogista Olli Postin kommentteja, joissa koko ajan puhuttiin "valuesta". Pitäisi varmaan penkoa lisää, että pääsisi selville siitä, että mitä se value tässä kontekstissa nyt on, mutta rahaa se ei ilmeisestikään ollut. Ilmeisesti jonkunlaista hyvää kumminkin. Pointti näytti kuitenkin olevan se, että kannattaa jakaa valueta ja toisaalta keskittyä asioihin, joilla on itselle maksimaalinen value. Rahaa tässä valuen liikkeessä ei liiku, ilmeisesti on niin, että rahan liikkuessa value liikkuu huonommin. Ehkä valuen paikalle voisi vaan laittaa yleisesti että hyvä.
Perusajatus siis ilmeisesti on, että jeesataan kaveria ja tehdään sellaisia asioita mitkä tuntuvat itselle mielekkäiltä ja kehittäviltä. Tältä pohjaltahan mikä tahansa yhteisö poinnistaa, mutta jäin miettimään sitä, että miksi ajatus on (ja se tosiaan aika usein on, kun vastaavanlaisia ajatuksia on), että ihmisten välillä voi liikkua joko rahaa tai hyvää tahtoa, mutta ei molempia.
Tätä pohtiessani aloin miettimään, että rahafiksaatio menee yllättävän syvällä ihmisissä. Jos kaveri tuo sämpylän, niin se on usein helpommin ok, kuin jos kaveri tuo rahaa, että saa ostaa sämpylän. Jos raha on niin tärkeää, että sen liike määrittelee suhteet ja ystävyydet, niin kannattanee ehkä käyttää vähän aikaa oman rahasuhteensa miettimiseen, koska rahan välttely ei eroa ikuisesta penninlaskemisesta muutoin kuin näkökulmaltaan.
Minulle parhaiten avarsi järkevää suhdetta rahaan äitini, joka taannoin toi kylään tullessaan meille paketin jotain pyykinpesuainetta. Oli sen naapurin tytöltä ostanut ja kun ei sillä mitään tehnyt niin toi meille. Pesuainetta taas piti ostaa, koska pitäähän naapurin tyttöä jeesata. Ehkä pitäisi kehittää vähemmän tarkka rahayksikkö, että ihmisten olisi helpompaa olla pingottamatta. Joku Neverwhere-tyylinen pieni palvelus, palvelus, iso palvelus-asteikko.
Published with Blogger-droid v1.6.7
tiistai 15. helmikuuta 2011
97.5
Nyt ei paino juuri tipu, kun ei parinkymmenen asteen pakkasessa jaksa pyöräillä.
Nokiakriisi on nyt uutisissa ja kaikenmaailman artikkeleissa ja blogituksissa kertoillaan, että miksi tässä nyt näin kävi. Yksi blogitus jota en tosin tähän hätään onnistu löytämään jäi kuitenkin mietityttämään. Siinä sanottiin, että Nokia kohteli koodaajiaan lähinnä karjana, josta yritettiin konstilla jos toisella puristaa pihalle mahdollisimman halvalla maksimaalinen hyöty. Tämä ei sinällään yllätä. Niin kauan kuin olen alalla ollut, on Nokiasta puhuttu paikkana johon voi mennä jos muuta ei saa, mutta tyydytystä ei työstä kannata laskea saavansa. Jutut on tietenkin juttuja, mutta jäin miettimään, että minkälainen ihminen jää tuollaiseen työpaikkaan.
Onko maailma oikeasti täynnä insinöörejä, joita voi kohdella vähän miten vaan kunhan palkka juoksee? Kuitenkin kuvittelisin että työkokemus Nokialla on ihan hyvä referenssi, jolla pääsisi muuallekin töihin. Ennen kaikkea mietin kuitenkin, että huomaisinko itse jos olisin jumissa jossain hommassa jota tekisin lähinnä tottumuksesta?
On hiukan ahdistavaa ajatella, että voisi jäädä tekemään jotain perseestä olevaa juttua vain siksi, ettei älyä että jotain muutakin voi tehdä.
Nokiakriisi on nyt uutisissa ja kaikenmaailman artikkeleissa ja blogituksissa kertoillaan, että miksi tässä nyt näin kävi. Yksi blogitus jota en tosin tähän hätään onnistu löytämään jäi kuitenkin mietityttämään. Siinä sanottiin, että Nokia kohteli koodaajiaan lähinnä karjana, josta yritettiin konstilla jos toisella puristaa pihalle mahdollisimman halvalla maksimaalinen hyöty. Tämä ei sinällään yllätä. Niin kauan kuin olen alalla ollut, on Nokiasta puhuttu paikkana johon voi mennä jos muuta ei saa, mutta tyydytystä ei työstä kannata laskea saavansa. Jutut on tietenkin juttuja, mutta jäin miettimään, että minkälainen ihminen jää tuollaiseen työpaikkaan.
Onko maailma oikeasti täynnä insinöörejä, joita voi kohdella vähän miten vaan kunhan palkka juoksee? Kuitenkin kuvittelisin että työkokemus Nokialla on ihan hyvä referenssi, jolla pääsisi muuallekin töihin. Ennen kaikkea mietin kuitenkin, että huomaisinko itse jos olisin jumissa jossain hommassa jota tekisin lähinnä tottumuksesta?
On hiukan ahdistavaa ajatella, että voisi jäädä tekemään jotain perseestä olevaa juttua vain siksi, ettei älyä että jotain muutakin voi tehdä.
torstai 10. helmikuuta 2011
97.5
Pikkuhiljaa hiipii paino alas. Se tosin on kai se paras tapa. Kiva kuitenkin että sujuu.
Kaveri alkoi blogittamaan ja sillä on niin paljon hienoja ajatuksia että joutuu itsekin mietiskelemään elämäänsä. Se oli sikäli valaisevaa että tajusin olevani varsin tyytyväinen elämääni. En sitten tiedä, että mitä se minusta kertoo.
Huomasin myös, että on yllättävän vaikea erottaa toisistaan sitä, että on tyytymätön siihen mitä tekee ja sitä että on tyytymätön siihen miten tekee sitä. Kuitenkin olen huomannut, että ne asiat jotka nykyisessä työssä häiritsevät ovat samoja jotka häiritsivät edellisissäkin. Johtopäätös on, että vika ei ole työssä vaan tekijässä. Tämän hiffaaminen auttoi myös tekemään muutoksia siihen, miten teen nykyistä työtä. Suurin ongelma on, kuten elämässä yleensäkin, asenne. Kun on vakuuttunut siitä, että on iso ongelma, niin kyllä semmoinen on. Jos taas keskittyy hyviin puoliin, niin yhtäkkiä niitäkin piisaa.
Kaveri alkoi blogittamaan ja sillä on niin paljon hienoja ajatuksia että joutuu itsekin mietiskelemään elämäänsä. Se oli sikäli valaisevaa että tajusin olevani varsin tyytyväinen elämääni. En sitten tiedä, että mitä se minusta kertoo.
Huomasin myös, että on yllättävän vaikea erottaa toisistaan sitä, että on tyytymätön siihen mitä tekee ja sitä että on tyytymätön siihen miten tekee sitä. Kuitenkin olen huomannut, että ne asiat jotka nykyisessä työssä häiritsevät ovat samoja jotka häiritsivät edellisissäkin. Johtopäätös on, että vika ei ole työssä vaan tekijässä. Tämän hiffaaminen auttoi myös tekemään muutoksia siihen, miten teen nykyistä työtä. Suurin ongelma on, kuten elämässä yleensäkin, asenne. Kun on vakuuttunut siitä, että on iso ongelma, niin kyllä semmoinen on. Jos taas keskittyy hyviin puoliin, niin yhtäkkiä niitäkin piisaa.
torstai 6. tammikuuta 2011
100 kg
Pari päivää jo vaaka näyttänyt alle 100 kg, tänä aamuna 99.4. Syntymäpäivälahjaksi sain sykemittarin, jossa on semmoinen kuntotestiominaisuus. Tein sen testin silloin heti ja nyt taas ja tulos oli aika paljon parempi. Tosin en tiedä, että kuinka paljon tuossa on varianssia. Kokemus varmaan opettaa.
Itsensä kehittämisessä numerot ovat usein hyödyllisiä. Elämään vaikuttavat muutokset ovat hyvin hitaita. Elopainon putoaminen viidella kilolla ei ole aiheuttanut sellaisia muutoksia, jotka huomaisin itse. Vaaka kertoo kuitenkin, että eteenpäin mennään joten motivaatio säilyy.
Ehkä tuosta kuntomittarista saa samanlaisen motivaationkasvatustyökalun.
Itsensä kehittämisessä numerot ovat usein hyödyllisiä. Elämään vaikuttavat muutokset ovat hyvin hitaita. Elopainon putoaminen viidella kilolla ei ole aiheuttanut sellaisia muutoksia, jotka huomaisin itse. Vaaka kertoo kuitenkin, että eteenpäin mennään joten motivaatio säilyy.
Ehkä tuosta kuntomittarista saa samanlaisen motivaationkasvatustyökalun.
maanantai 8. marraskuuta 2010
102.2 kg
Ensimmäinen viikko takana ja periaatteessa tulos on ihan hyvä. Käytännössä taas tuosta tippuneesta melkein kahdesta kilosta lie 90% eilen sählyssä irronnutta nestettä. Sairastelu sotki polkemissuunnitelmat, mutta nyt on sekin saatu käyntiin.
Äiti juoksi juuri maratonin n. 4:15, joten siinä tavoitetta. Ei kai nyt tässä iässä enää sovi äidille hävitä.
Äiti juoksi juuri maratonin n. 4:15, joten siinä tavoitetta. Ei kai nyt tässä iässä enää sovi äidille hävitä.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Nukkuminen on elämän pasha
Yllättävän vähän on liikaa. Näköjään. Eli kun Toivo on alkanut nukkua öitä paremmin, niin minä olen alkanut olemaan saamatta unta. Aika siis ottaa taas yölliset mietteet käyttöön.
Vaimon kanssa oli puhetta, että jos saan painon alle 95 kg:n tammikuun loppuun mennessä, niin mennään juoksemaan Berliinin maraton. Ei taidettu ihan vielä lopullista päätöstä tehdä, mutta päätin silti ottaa tämän blogin seurantakäyttöön. Aikaa kolme kuukautta ja painoa pitäisi siis lähteä se 9kg.
Painonpudotuksen fyysisistä ja filosofisistakin piirteistä voisi paljon kirjoittaa, mutta jäin miettimään ihmisen motivoimisen mystiikkaa. Tavoitteena on siis päästä juoksemaan maraton. Eikä siinä mitään, se tuo intoa lähteä vääntämään. Kyseessä oli kuitenkin helposti tuskallisin kokemus elämässäni. 15 km:n kohdalla jalka alkoi vihoitella ja jo heti kolmen tunnin päästä voi juoksemisen lopettaa. Joten mikä on se vika päässä, joka saa tavoitteena olevan maratonin tuntuvan innostavasta asialta?
"Ei sen vian tarvitse iso olla kun se on päässä" sanoisi Hauhto.
Mutta suunnittelin, että päivittelen tänne vaa-an lukemia parin päivän välein, niin on sitten vanhanakin todisteet siitä, kuinka ei nuorna ollut selkärankaa. Nyt siis 104 kg.
Vaimon kanssa oli puhetta, että jos saan painon alle 95 kg:n tammikuun loppuun mennessä, niin mennään juoksemaan Berliinin maraton. Ei taidettu ihan vielä lopullista päätöstä tehdä, mutta päätin silti ottaa tämän blogin seurantakäyttöön. Aikaa kolme kuukautta ja painoa pitäisi siis lähteä se 9kg.
Painonpudotuksen fyysisistä ja filosofisistakin piirteistä voisi paljon kirjoittaa, mutta jäin miettimään ihmisen motivoimisen mystiikkaa. Tavoitteena on siis päästä juoksemaan maraton. Eikä siinä mitään, se tuo intoa lähteä vääntämään. Kyseessä oli kuitenkin helposti tuskallisin kokemus elämässäni. 15 km:n kohdalla jalka alkoi vihoitella ja jo heti kolmen tunnin päästä voi juoksemisen lopettaa. Joten mikä on se vika päässä, joka saa tavoitteena olevan maratonin tuntuvan innostavasta asialta?
"Ei sen vian tarvitse iso olla kun se on päässä" sanoisi Hauhto.
Mutta suunnittelin, että päivittelen tänne vaa-an lukemia parin päivän välein, niin on sitten vanhanakin todisteet siitä, kuinka ei nuorna ollut selkärankaa. Nyt siis 104 kg.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)