Viikko takana

Viikko läppärittömyyttä takana ja melko tuskattomasti on mennyt. Vieläkään ei tosin ole keksitty sitä korvaavaa tekemistä, mutta ei ole ollut tarvettakaan, kun ajan on saanut menemään arkitoimintaan. Kuvioihin on tullut muunmuassa perheen yhteinen iltapala. Eniten aikaa on kuitenkin käytetty erinäisiin kämpän uudelleenjärjestelyihin, joiden seurauksena asioille on enemmän ja järkevämpiä paikkoja. Järjestettävää piisaa vielä, mutta jos omasta kämpästä alkaa tila loppua, niin kuukauden läppärittömyys voi olla ratkaisu.

Yksi tärkeä asia, minkä tämä on jo opettanut on se, että kuinka paljon sellaisia asioita, joita oikeastaan pitäisi tehdä ja jotka jäävät aina tekemättä. Läppäristä otetaan nyt varmuuskopioita ja valokuvat on varmuuskopioitu jopa ihan muualle, joten valokuvat jäävät jäljelle tulipalostakin. Ei sekään mikään iso homma ollut, mutta ei sitä vaan tule tehtyä. Aika monta vastaavaa hommaa on vielä jäljellä, saattaa olla ettei kuukausi riitä. Sikäli voi olla, että täytyy pitää helmikuu perään, että tulee mietittyä tekemistäkin.

Siistiä elämää

Pari päivää läppärittömyyttä takana ja tekemisen puutteen huomaa eniten siitä, että kämppä on siistimpi kuin yleensä. Huoltotoimenpiteitä ei ole niin helppoa välttää, kun ei ole muuta tekemistä. Vielä ei oikein ole hyviä ideoita tullut siitä, että mihin sen lisääntyneen ajan sitten haluaa käyttää. Suurin hyötyjä tähän mennessä on kyllä kakara, huomiota irtoaa selvästi enemmän. Ihan hyvä asia varmaan sekin.

Luovuutta rajoittaa sekin, että tuntemattomasta syystä olen onnistunut unohtamaan lounaan kahtena päivänä peräkkäin. Tätä ei kyllä ole aikasemmin tapahtunut. Eikä kannattaisi tapahtua kyllä myöhemminkään, sikäli vie virtaa sellainen syömättömyys. Tähän mennessä kuitenkin varovaisen positiivisella fiiliksellä.

Julkisuuspainetta

Pitää taas vähän blogitella. Suorittaa jopa jonkunasteinen paluu juurille, eli blogin alkuperäiseen tarkoitukseen. Alunperin aloitin kirjoittelemisen luodakseni painetta laihdutuksen tukemiseksi. Painetta tarvitaan taas.

Olemme vaimon kanssa jo pitkään miettineet, että läppäri kotona itseasiassa laskee elämänlaatua, eikä suinkaan nosta sitä. Joten päätimme lähteä tipattoman tammikuun hengessä läppärittömään tammikuuhun. (Kirjoitan tätä kännykästä). Tavoitteena on, että läppäriä käytetään vain ja ainoastaan silloin kun sitä oikeasti tarvitaan eli ei juuri ollenkaan. Yksityiskohdat mietitään sitä mukaa, kun tarve tulee. Homma ei ole helppo. Läppäri on ollut niin kauan määräävässä roolissa, että tuntuu, ettei täällä ole oikein tekemistäkään ilman sitä. Mikä tietenkin kertoo vain karulla tavalla kuinka tarpeellista tämä on.

Tarkoitus on siis aluksi koittaa selvitä kuukausi ja sen jälkeen miettiä, että mitä hyvää ja huonoa tästä seurasi. Samalla tietysti tavoitteena on löytää niitä ajankäyttötapoja, jotka parantavat elämänlaatua suhteessa surffamiseen. Erityisesti toiveissa on, että kun lakkaa olemasta näennäissosiaalinen netissä, niin tulisi oltua oikeasti sosiaalinen. Saa nähdä. Saa myös nähdä, että kuinka ristiriidassa blogittaminen on näennäissosiaalisuuden karsimisen kanssa.

Loppu - Slut

On aika lopettaa tämä blogittaminen. Se tuottaa stressiä, eikä minulla ole enää kirjoitettavaa. Jos joskus voin vielä kirjoittaa niin, että se tuottaa hyviä asioita elämään, niin kirjoitan. Nyt annan kuitenkin olla.

Levollinen lepo lepuuttaa

Tulipas taas vaihteeksi aikamoinen itsestäänselvyys vastaan. Työtä tehdessä tarvitsee taukoja. Hiukan kun irrottaa naamaa näytöstä, niin homma sujuu taas hetken päästä paremmin. Tärkeää tässä on havaita, että tauko hyödyttää vain, jos silloin rentoutuu ja lepuuttaa sitä päätä. Jos esimerkiksi stressaa koko ajan siitä, että oikeastaan pitäisi tehdä töitä, niin se tauko ei edistä mitään. Pitää siis keskittyä siihen, että antaa itselleen luvan taukoon. Sepä onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Aika syvässä on muutenkin juurtuneena kiinni se ajatus, että itsensä ja omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on heikkoutta. Kun työpäivä on 7.5 h, niin se tarkoittaa sitä, että on oikeastaan huijausta pitää taukoa. Vähän kuin varastaisi työnantajalta. En edes tiedä, että mistä tuollainen ajatus on päässyt päähäni pesiytymään, kaikessa järjettömyydessään se on kyllä yllättävän tiukassa. Keväällä sain sen jo aika hyvin ajettua koloonsa, mutta taas on aika ottaa härkää kiveksistä ja laittaa se kyykkyyn. Lepo vaan!

Epäonnistuminen ei ole helppoa

Paljon on puhetta siitä, että pitäisi antaa itselleen lupa epäonnistua ja että virheiden kautta kehitytään. Asioita, joista olen ehdottomasti samaa mieltä. Vaan ei se niin helppoa ole. Asenteitaan on aika vaikea muuttaa. Jokin sopiva harjoitus pitäisi olla, että voi treenata sitä epäonnistumista. Tulee mielee juttu jonka joskus jossain kuulin. Neumann ei ilmeisesti oikein kokenut Dingon vaateratkaisuja ihan omakseen heti, vaan hän totutteli niihin vaatteisiin pikkuhiljaa tekemällä ne päällä kävelylenkkejä, jotka pikkuhiljaa pitenivät. Ajan myötä hän sitten tottui niihin. Samalla asenteella siis pitäisi edetä.

Yksi asia, mistä voisi lähteä liikkeelle on oma taipumus vähätellä sitä, mitä haluaisin. Jos ei saanutkan jotain, niin siihen pitää suhtautua vähän niinkuin kettu pihjalanmarjoihin. Happamia sano. Lähtee rehellisesti sanomaan, että tätä haluan, tätä halusin ja jos ei onnistunut, niin ottaa päähän. Ehkä se siitä lähtee.

Pois lomalta

Pidinpä blogaustauon. Koska ei napannut. Nappaamattomuuteen iso syy oli se, että tuli sellainen fiilis, että tämä on lähinnä kitinäblogi, jossa valitan ties mistä. Valittaminen on ihan hyvä asia silloin kun sellaiselle on tarvetta, mutta jatkuva kitinä ei edistä mitään. Se vaan peittää alleen sen, että oikeasti menee ihan hyvin, vaikka joku asia joskus onkin pielessä. Positiivista asennetta kannattaa ainakin yrittää ruokkia. Eli tavoitteena on muuttaa blogi taas yltiöpositiivisuuden ja eteenpäinmenemisen riemuvoitoksi.

Pari erillistä tyydyttävämpää elämää edistävää askelta olen jo ottamassakin. Toinen on se, että koitan neuvotella itselleni tuplapitkän loman. Olen jo vaikka kuinka kauan miettinyt, että olisi järkevämpää tehdä vähän vähemmän töitä, mutta olosuhteet eivät töissä oikein soveltuneet työmäärän vähentämiseen. Nyt ne muuttuivat ja tartuin tilaisuuteen välittömästi. On hassua kuinka dramaattiselta ja vaikealta tuntui ruveta hankkimaan lisää lomaa. Nyt kun pallo on pyörimässä, niin se tuntuu aika mitättömältä.

Se toinen asia on se, että ollaan taas suunnittelemassa rajoitettua läppärittömyttä eli surffaamisen merkittävää vähentämistä. Surffaamisen määrä on taas päässyt nousemaan ja tietyn pisteen saavutettuaan se on käänteisesti verrannollinen elämänlaatuun, joten aktiivinen vähennyspyrkimys on perusteltu.

Yksi merkittävä paranus elämään on tullut tämän syksyn aikana. Nukkuminen onnistuu huomattavasti paremmin. Liekö lisääntynyt liikunta vai meditointi vai mikä, mutta yleensä nukahdan nykyään nopeasti ja helposti, vaikka olisi vähän kovempikin meno ollut. Ehdottoman positiivinen asia, joten jatkan liikkumista, meditoimista, kirkasvalolampun käyttämistä ja kaikkia muitakin asiaan potentiaalisesti liittyviä juttuja varmuuden vuoksi.