Tulipas taas vaihteeksi aikamoinen itsestäänselvyys vastaan. Työtä tehdessä tarvitsee taukoja. Hiukan kun irrottaa naamaa näytöstä, niin homma sujuu taas hetken päästä paremmin. Tärkeää tässä on havaita, että tauko hyödyttää vain, jos silloin rentoutuu ja lepuuttaa sitä päätä. Jos esimerkiksi stressaa koko ajan siitä, että oikeastaan pitäisi tehdä töitä, niin se tauko ei edistä mitään. Pitää siis keskittyä siihen, että antaa itselleen luvan taukoon. Sepä onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Aika syvässä on muutenkin juurtuneena kiinni se ajatus, että itsensä ja omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on heikkoutta. Kun työpäivä on 7.5 h, niin se tarkoittaa sitä, että on oikeastaan huijausta pitää taukoa. Vähän kuin varastaisi työnantajalta. En edes tiedä, että mistä tuollainen ajatus on päässyt päähäni pesiytymään, kaikessa järjettömyydessään se on kyllä yllättävän tiukassa. Keväällä sain sen jo aika hyvin ajettua koloonsa, mutta taas on aika ottaa härkää kiveksistä ja laittaa se kyykkyyn. Lepo vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti