Ituhippikausi

Saa tuo painon kirjaaminen otsikkoon jäädä, koska dramaattinen muutos on saapunut elämääni. Lääkäri ilmoitti, että "kevyttä kasvisruokaa" pitää syödä siihen asti, että maha toimii taas. Tämähän sopii ajankohtaan erinomaisesti, koska tuhkakeskiviikosta alkaa suuri paasto. Päätinkin ottaa tämän johdatuksena ja mennä rehuilla pääsiäiseen asti. Saa nähdä, että kestääkö pää. Hiukan epäilyttää.

Lounasaineet piti hakea kaupasta samalla reissulla, kun tulin lääkäristä kotiin, joten lähdin fiilistelymeiningillä. Kysyin myös kaupan tädiltä, että minkäsorttisia asioita kannattaa syödä kun pitää syödä kevyttä kasvisruokaa. Täti sanoi, että raejuustosta saa hyvin proteiinia. Fiilistelin sitten kaupasta mukaan ituja (kun ituhippeillään niin ituhippeillään sitten), raejuustoa, hunajaa, porkkanaa, jotain ihme salaattisiemensekoitusta (auringonkukkaa, ja jotain pähkylöitä oli ainakin).

Lopputulemana oli ruoka suurinpiirtein seuraavalla reseptillä, kaikki arvot siis noin arvoja:

20g voita
3tl hunajaa
reipas hyppysellinen sinimailasen ituja
porkkana
omena
mustia viinimarjoja
punaisia viinimarjoja
puolukoita
muutama ruokalusikallinen raejuustoa
50g auringonkukansiemen, kurpitsansiemen, cashewpähkylä-sekoitusta
pari lehteä ruukkusalaatista
appelsiinimehua sen verran, että koostumuksesta tulee miellyttävä

Kaikki tehosekoittimeen ja suristellaan vähän aikaa. Syödään. Vähän hapanta mahapotilaalle, appelsiinimehun korvaaminen tyrnimehulla olisi saattanut auttaa tähän tai sitten ei. En itseasiassa muista minkälaista tyrnimehu on. En myöskään mene kehumaan hyväksi, mutta syötävää oli. Koitan välttää myös laktoosia, mutta tämä ruoka voisi olla parempaa jugurtilla. Ja olihan siinä raejuustoa. Rahka voisi myös olla toimivaa.

Nokkela havaitsi heti, että ruokaa ei kypsytetty. Tämä johtuu siitä, että oma kokemus rehuista on se, että ainoa rehu joka maistuu kypsänä paremmalta kuin raakana on peruna. No okei sipuli myös, mutta tässä kontekstissa miellän sen mausteeksi. Ihan eri asia siis, uskokaa pois. Raaka ruoka taas tarkoittaa että energiansaanti on ongelma. Selvästi ylipainoiselle tietenkin pienempi ongelma kuin jollekkin muulle, mutta tarkoitus olisi kuitenkin olla likimain toimintakykyinen. Tästä syystä siis pähkylöitä, voita ja hunajaa. Kaikki muu en sitten enempi semmoista, että ihan sama, heitetään nyt vaikka tuota. Meillä on myös ruukullinen basilikaa, mutta en älynnyt laittaa basilikaa messiin. Tuskin olisi ainakaan parantanut makua, mutta olisin luultavasti laittanut silti. Että näin. Nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä illalla söisi.

96.1

Väsyttäviä lääkkeitä sain mahakipuun. Saa katsoa, että tuleeko normaalia lennokkaampaa tekstiä. Ei ole turhaan se kolmio siinä purkissa.

Talosta lähtivät sitten sähkötkin. Tulee taas vähän sellainen olo, että tulevaisuus on nyt, kun sähköjen katkeaminen ei tarkoita sitä, että blogittaminen tai surffaaminen loppuisi, vähän vaan hidastuu, kun verkko tulee kännykän kautta. Ehkä tämä on oikea hetki pysähtyä pohtimaan sitä, että asiat ovat toisin kuin ennen ja se ei ole aina ollenkaan huono. Toisaalta voi tietenkin ajatella, että ilman näytä edistysaskeleita menisin varmaan nukkumaan. Puolensa ja puolensa siis.

Rupesin miettimään, että millä tavalla tämä sähkökatko nyt vaikuttaa elämään. Jos se kestää alle tunnin, niin ainoa vaikutus on, että surffaaminen on hitaampaa. Ruuanlaitto ei onnistu, koska ei ole retkikeitintä. Toisaalta kaapissa on reissumuonaa, joten jos oikeasti tarvitsisi syödä ja kun hanasta tulee kuumaa vettä, niin jonkunmoiset safkat saisi. Retkikeitin ratikaisisi paljon. Asioiden säilyminen olisi ongelma, mutta näillä keleillä jääkaapin saisi kyllä pidettyä kylmänä aika pitkään jos olisi pakko. Pakasteita ei varmaan saisi pelastettua kauhean pitkään. Valon kanssa ei tulisi ihan pian ongelmaa, kun kynttilöitä piisaa ja jos tarvitsee paremmin valoa niin öljylamppu hoitaa.

Tuommoinen päivän mittainen sähkökatko ei siis olisi ihan mahdoton ongelma. Vesikatko olisikin sitten jo aika äkkiä. Sähköthän siis ovat toki jo palanneet.

96.9

On mennyt tämä viikonloppu ihan sikailuksi ruuan kanssa ja vaakakin sen kertoo. No, ei tuosta oikeaa painonnousua kovin paljon ole kuitenkaan.

Monenlainen viikonloppu. Pääsin testaamaan Arduinoa ja sain ledin vilkkumaan. Nyt sitten pitää keksiä, että mitä jänniä asioita tuolla haluaa tehdä. Sehän on lelujen ongelma. Kun on lelu, niin pitää keksiä, että mitä leikkiä sillä leikitään. Mutta se laite on juuri niin näppärä tuommoiseen kikkailuun kuin voi toivoakin. Aikaa paketin avaamisesta ensimmäiseen ledinvilkutteluun meni ehkä 5 minuuttia. Loistava peli ainakin tähän asti siis.

Testattua tuli myös Juhanin raakamaito. Oli hyvää, mutta vaimo ei ainakaan vielä innostunut ja kun se on meillä se suurin maidonkuluttaja, niin liitytään sitten piireihin myöhemmin.

Juhanilta ostettiin myös ainekset raakasuklaaseen. Tuli laakista ihan törkeän hyvää. Tehtiin kylläkin heresiaa ja makeutettiin normisokerilla. Saatttaapi mennä siihen että tuota tulee harrastettua enemmänkin. Täytyy sitten polkea sen verran enemmän, että tulee korvattua.

Noin muuten todettakoon, että juustokakku on kakkujen joukossa todellinen kummajainen. Hyvää kuin mikä ja nopea ja helppo tehdä. Ainakin kun vaimo tekee. Pohdiskeltiin myös, että jos saisi aikaan tehdä itse taas leipää. Hyvä leipä on hyvää ja itsetehty leipä yleensä parempaa kuin kaupan.

96.2

Tänään tein tieteellisluontoisen tutkimuksen asiasta, joka on mietityttänyt jo vähän aikaa. Meillä on nimittäin kylppärivaaka, jossa on semmoinen hieno ominaisuus, että jos sen päälle menee kaksi kertaa peräkkäin lyhyen ajan sisään likimain samanpainoinen tyyppi, niin se näyttää tasan samaa lukua. Huomasin tämän, kun kerran halusin testata paljonko kylpytakkini painaa ja menin vaa'alle sen kanssa ja heti perään ilman ja paino oli tasan sama.

Tämä tietysti herätti kysymyksen, että paljonko tuloksissa on hajontaa, kun on noin hieno ominaisuus pitänyt vaakaan laittaa. Noin kymmenen punnituksen pienin paino oli 99.27% suurimmasta painosta ja suurin osa mittauksista oli tasan tämän välin puolessavälissä, joten tuntuu, että aika turhaan on tuommoinenkin käyttöhaitta lisätty.

95.6

Joskus hämmästyttää se, kuinka vähän omia rajojaan oikeasti tuntee. Kävin tänään seinäkiipeilemässä työkavereiden kanssa ja todella monta kertaa mietin, että ei tämä ote voi pitää tai ei voimat voi riittää, mutta silti pääsin eteenpäin. Raakaa voimaa vaativia asioita ei tule juuri harrastettua, joten käsitys omista voimista on aika heikko.

Kannattaa siis kokeilla rajojaan. Ne saattavat olla yllättävän kaukana.

96.3

Juhani kirjoitti auktoriteetteihin uskomisesta ja asia jäi mietityttämään vähän laajemminkin. Niitä porukoitahan on maailma väärällään, jotka kehuvat ajattelevansa itse tai muuten vaan olevansa itsenäisiä ajattelijoita. Kysymys kuuluukin, että mitä ollaan tekemässä, kun kyseenalaistetaan auktoriteettia. Yleensä kysymys on valinnasta eri auktoriteettien välillä. Useimmiten kun tätä kyseenalaistamista tehdään puhutaan jostain tieteen tai "tieteen" alasta, josta kyseenalaistajalla on korkeintaan välttävät tiedot. Tällöin yleensä uskotaan jotakuta ja ollaan uskomatta jotakuta muuta. Mahdollisuutta argumenttien kovin syvälliseen analyysiin ei ole, kun ei ole kompetenssia, alan tuntemusta eikä aikaa perehtymiseen.

Tämä ei estä asioiden järkevää kyseenalaistamista, mutta se asettaa kyseenalaistamisen keskipisteeseen kyseenalaistajan itsensä. Meillä on nimittäin tapa uskoa se, mitä haluamme uskoa ja ymmärtää ne perustelut, jotka johtavat haluamaamme lopputulokseen. Kannattaa siis aloittaa kysymällä "ketä minä haluan uskoa ja miksi?" Kun tämän tietää voikin miettiä, että mikä saisi minut muuttamaan mieleni ja keskittyä sen asian tutkimiseen. Ihminen joka on osoittanut olevansa väärässä on todennäköisemmin ollut rehellinen itselleen kuin sellainen joka on osoittanut olevansa oikeassa.

Published with Blogger-droid v1.6.7

95.8

Joskus elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa joutuu vaan painamaan päänsä ja tunnustamaan, että ihan oikeasti on vaan yksinkertaisesti ihan sairaan(pun intended) tyhmä ihminen. Nytkin esimerkiksi pudotan painoa ja kohotan kuntoa ja koitan parantaa ruokavaliota ja syön ties mitä vitamiineja ja koitan saada itseäni paremmin voivaksi. Kuitenkin käytännön kokemus on jo tähän ikään mennessä opettanut, että hyvää oloa edistävät asiat ovat tärkeysjärjestyksessä:

1) Riittävä, hyvä uni.

5) Mikä tahansa muu asia.

Tästä huolimatta nukun liian vähän, koska illalla nyt vaan on ihan pakko tehdä välttämättömiä asioita kuten surffata netissä. Fiksua kuin mikä. Sama pätee kyllä muutenkin usein elämässä. Helposti eksyy lillukanvarsiin eikä aloita olennaisesta. Ja sitten ihmettelee, kun ei homma oikein suju.