Kampelakin on asia

Tulipa testattua kampelaa. Se on kala. Voissa paistettuna se maistui kalalta. Söin sen kanssa riisiä, partajugua ja makeaa chilikastiketta ja ainakaan tässä yhdistelmässä ei ole kampelasta pahaa sanottavaa. Eikä hyvääkään. Jos silla ei olisi ollut muusta ruuasta erottuvaa koostumusta, niin ei varmaan olisi huomannutkaan, että siellä seassa ui joku fisukin. Asiaan varmaan vaikuttaa se, ettei loppujenlopuksi oikein ollut syömisintoa, joten ei sitten jaksanut oikeasti fiilistellä ja maistella sitä kampelaa. Eli aika hukkaan heitetty testi, mutta tulipa tehtyä. Muistelen tosin, että yllättävän halpa oli. Fileenä jotain 13 euroa kilo.

Kalatestailu on siinä vaiheessa, että lähimarketin kalahyllystä on testattu kaikki mitä siellä olen villinä pyydettynä nähnyt paitsi muikku ja silakka. Ne varmaan pitää myös kokeilla, kun kerran kokeilemaan on lähdetty, mutta yleisesti kala on ollut ihan syötävää. Jostain syystä muikku ja silakka eivät vaan inspiroi yhtään. Ehkä ne on liian normaaleja tai jotain. Stockan herkkuhan on myöskin tuossa ja sieltä varmaan saa vielä jotain testattavaa.

Kivi sydämeltä eli valmiuden ylistys + kuha

Hylly alkaa olla sikäli valmis, että siitä näkee jo, että minkälainen se hylly lopullisessa muodossaan on. Sellainen pieni huomaamaton stressi ollut koko viikon siitä, että tuleeko tästä hyvä ja meneekö jotain pieleen ja onko se ruma on ollut. Nyt kun näkee, että hyvä siitä hyllystä tuli ja se jännitys laukeaa, niin sen huomaa. Siitä taas päädyin ajattelemaan sitä, että on tärkeää saada asioita valmiiksi. Keskeneräiset asiat kummittelevat jossain taustalla ja imevät mehuja yllättävän paljon. Ja onhan se aina hyvä tunnu, kun jokin asia tulee valmiiksi. Varsinkin sellainen, jota on vähän enemmän jo väännetty.


Maistettiin myös kuhaa. Kuha oli hyvä. Vaikka tulikin paistetuksi kasviöljyssä, kun huomattiin että voi on loppunut.

Haukionkala ja liikahtelua

Haukea tuli tuossa taannoin testattua, unehtui raportoida. Kumista ja mautonta oli se. Lueskelinkin kyllä etukäteen, että hauesta kannattaa tehdä jotain, itsekseen ei ole parhaimmillaan. Selkeästi halpuuteen oli vähän syytäkin. Johonkin mausteiseen ruokaan varmaan ihan toimiva, kun vähän rikkoo koostumusta.

Kävin myös skikettämässä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. 5 km oli aika passeli määrä. Eli kunto ei ole ihan maailman huippua vielä. Muuten meni mukavasti. Paitsi että olisi pitnyt kyllä käydä antamassa vähän palautetta, kun huoltoasemalla oli kolme ilmallatäyttämisvehjettä ja kaikki olivat jollain tavalla rikki. Yhden sain kuitenkin sen verran pelaamaan, että sain skikeistä renkaat täyteen. Ihan kivaahan se hiihtely on.

Tuli ensimmäistä kertaa elämässä kokeiltua futista ihan isolla kentällä. Paljon hauskempi peli kuin pienellä. Olen aina ihmetellyt, että kuinka ne äijät jaksaa juoksennella sen 90 minuuttia, mutta tuossa sekin aukeni, että aika paljon ehtii futismatsissa kävellä kun tarvii levätä. Tietty meillä oli vaan 50 minuuttia kokonaispeliaika, mutta me ei ollakaan huppu-urheilijoita. Suurin ongnelma oli se, että uudenkarheat nappikset menivät kantapäästä läpi. Täytyy muistaa teipata seuraavaan peliin.

Elämä tuntuu olevan aika täynnä kaikenlaisia liikkumuksia nyt. Tosin suurin osa on sellaisia, että ne saa optimoitua olemaan viemättä aikaa perheeltä. Ainakaan paljoa. Siinä onkin työmatkaliikunnan suurin hienous. Ehtii harrastamaan kaikkea jännää, eikä silti tarvitse jättää vaimoa eikä lasta ihan heitteille.

Si(i)kailua

Fisukokeilut jatkuivat, tänään oli testissä siika. Siika voissa paistettuna on parempi kuin ahven. Hyvää siis. Voi ei petä. Totesin myös, että kalatiskin myyjät tykkäävät, kun sinne menee ja kysyy, että mitä kalaa kannattaa maistaa. Tuntuu siltä, että ne tietää kalasta paljon, mutta niiltä kysytään harvoin. Kalansyönti on siis hyvä tapa piristää lähimmäisen päivää. Puhuttiin siinä syödessä, että voisi koittaa pitää yhden kalapäivän viikossa. Lähistöllä pitäisi olla sikäli hyviä kalatiskejä, että maistelua voi ainakin jonkun aikaa jatkaa helpohkosti. Nyt siis alkuun voissa paistaen, mutta jossain vaiheessa pitänee alkaa testailla muitakin valmistustapoja.

Olen miettinyt, että joutuuko tässä vielä opettelemaan kalastamistakin. Juuri järvestä narrattu kala lie hyvää. Tulisi opeteltua perkaaminenkin sitten. Hämmentävä tajuta, että en ole tietääkseni ikinä perannut kalaa. Meillä ei kalaa ole suuresti harrastettu.

Published with Blogger-droid v1.6.7

Ulkona ja ahvena, 94.2kg

Ulkoileminen on paljon raskaampaa niin luulisi. Tai
ainakin tuntuu, että jalat ovat koko ajan väsyneet, enkä kyllä keksi muuta selitystä. Ulkona on nimittäin tullut oltua reippaasti. Väsymystäkin se aiheuttaa. Hyvää oloa se aiheuttaa kyllä myös. Nyt, kun tautisuus alkaa olla taitettu, voisi varmaan ruveta pyöräilemäänkin. Nyt varmaan olisi hyvä aika alkaa etsiä metsästä rehujakin. Tulisi sitten vähän metsäkoulutusta kakarallekin.

Aloittelin myös kalansyönnin opettelua, ensimmäisenä kohteena ahven. Mukava täti kaupan kalatiskillä nimittäin käski tehdä voissa paistettua ahventa, kun kerroin, että opettelen tekemään kalaa. Ihan hyvää tulikin. Ehkä voi ottaa yleiseksi elämänohjeeksi, että jos joku asia aikoo maistua hyvältä, niin todennäköisesti se tekee sitä voissa paistettuna. Mutta siis ensimmäinen kalakokeilu oli erittäin hyvä menestys. Suurin ongelma oli se, että olin niin skeptinen sen ahvenen suhteen, että maha meinasi hermostua. Mutta kunnialla selvittiin kuitenkin. Paino vähän palautuu, mutta ei liene kriittistä.

Published with Blogger-droid v1.6.7

Kalajuttuja

Tuli pomon kanssa juttua ruuasta, kun se huomasi, että syön monipuolisemmin kuin ennen. Se oli sitä mieltä, että kalaan pätee sama kuin kasviksiin, että täytyy vähän käyttää vaivaa opettelemiseen, niin saa aikaan todella hyvää ruokaa. Rupesin sitten miettimään, että pitäisikö koittaa opetella sellaistakin. Jos osaisi valmistaa kalaa, niin voisi ottaa metsäreissuille kalastusvälineet mukaan. Olisi hienoa.

Tänä keväänä täytyy muutenkin yrittää päästä metsään useammin. Ehkä saan aikaan tehdä yrttiteetä tänä keväänä. Monena vuonna on ollut tavoitteena, mutta sitten aina jäänyt.