Kakara täytti kolme tässä taannoin. Sattumalta pääsin hakemaan sen tarhasta ja päätin, että kävellään kotiin, koska hemmo yleensäkin tykkää luonnossa kulkemisesta ja asioiden ihmettelemisestä. Kello oli kolmen maissa ja matkaa kotiin kolmisen kilometriä. Viiden maissa on yleensä nälkä niin kova, että raivarit alkavat. Joten jo aika aikaisessa vaiheessa oli kiire. Ja silloin tajusin, että varmaan tärkein yhteistä aikaa lapseni kanssa määrittävä asia on kiire. Ja se on perseestä.
Kiireen voi tietenkin helposti välttää. Ei tarvitse kuin pysyä kotona. Suurin ongelma siinä ratkaisussa on se, että se on vähän kuten kiirekin. Perseestä. Lapsen kanssa on kotona ihan kivaa pienissä annoksissa, mutta lapsen kanssa luonnon ihmetteleminen ja leikkien kaksiminen kaikesta vastaantulevasta on hauskaa ihan eri tavalla. Rupesinkin pohdiskelemaan, että olisiko tarjolla parempia vaihtoehtoja ja keksinkin pari hitusen luovaa ratkaisua.
Kiireenhän aiheuttaa kaksi asiaa, kakka ja nälkä. Kakka on triviaalihko varustautumiskysymys. Vaippoja ja perseenpyyhintälappuja mukaan, niin homma hoituu missä vaan. Ruoka onkin oma kysymyksensä. Vaan rupesin miettimään, että eihän ruoka nyt mitään kovin erikoista varustautumista vaadi. Vettä, astioita, ainekset, trangia. Ja istuinalustaa. Melkein joutuu kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti