Paljonko koulussa opitaan?

Törmäsin intternetsin syövereissä ajatukseen, että matematiikan opetus pitäisi aloittaa vasta yläasteiässä. Perusteluna oli jotakuinkin se, että kun aloitetaan tarpeeksi myöhään, niin kaikki tajuavat noin suurinpiirtein mistä on kyse, jolloin oppiminen sujuu ryhmältä niin paljon nopeammin, että samat asiat ehditään opetella kuitenkin.

Tästä riemastuneena rupesin miettimään, että kuinka paljon koulussa oikeasti opitaan. Siis siitä perspektiivistä, että oletetaan hypoteettinen lukioonmenijä, joka on vaikkapa kasin oppilas muuten, mutta ei ole päivääkään opiskellut matematiikkaa. Kauanko menee ottaa muu porukka kiinni? Itsestä tuntuu, että ei kauan, mutta minä olenkin tehnyt matematiikkaa hetkisen jopa työkseni, joten se ehkä tuntuu helpommalta kuin on. Hypoteettinen tilanne menee vielä kiharammaksi, jos otetaan huomioon se, että jos lukioikäiselle ei ole matematiikkaa opetettu, osaa kyseinen tyyppi sitä jollain todennäköisyydellä varmaan kuitenkin. Ainakin itse olen isäni kertoman mukaan opetellut laskemaan, että voisin pelata muun perheen kanssa tikkiä. Ikää ei tainnut mainita.

Vielä kierommaksi homma menee jos ajatellaan lukuaineita. Kuinka paljon pitää lukea vaikkapa biologiaa, että tietää saman verran biologiasta kuin muut, ottaen huomioon, että muut ovat suurimman osan opettelemastaan unohtaneet? Ja muistaen, että hyvällä lukijalla ei kauaa nokka tuhise jonkun ala-asteen bilsankirjan kanssa.

Oma lukunsa on tietenkin lukeminen. Jos ei opettele lukemaan, on koulunkäynti vaikeaa. Toisaalta on vaikea kuvitella, että lukioikäiseltä menee kauan opetella lukemaan. Sen sijaan nopeasti ei kai opi lukemaan kuin lukemalla paljon. Lukemiseen vaan pätee varmaan kaikkea muuta äärimmäisemmin se, että monet opettelevat sen itse. Fiilispohjalta väittäisin myös, että ne, jotka sen itse opiskelevat ovat varmaan kiinnostuneempia lukemisesta, joten lukevat enemmän ja siksi oppivat paremmin lukemaan. Seuraako tästä, että lukemisen opettelua kannattaisi viivästyttää, että mahdolisimman moni opettelisi sen itse?

Summa summarum: Osaisiko keskivertolukiolainen lukion jälkeen enemmän, jos yläasteella opeteltaisiin lukemaan ja kaikki muut lukuaineet aloitettaisiin lukiossa? (Unohdamme amiksen, koska halusin kärjistää tilannetta). En tiedä, mutta en ainakaan välittömästi uskalla sitä mahdottomaksikaan väittää. Olennaisesti se varmaan riippuisi siitä, että miten myöhäinen aloittaminen vaikuttaisi motivaatioon.

Kiire!

Kakara täytti kolme tässä taannoin. Sattumalta pääsin hakemaan sen tarhasta ja päätin, että kävellään kotiin, koska hemmo yleensäkin tykkää luonnossa kulkemisesta ja asioiden ihmettelemisestä. Kello oli kolmen maissa ja matkaa kotiin kolmisen kilometriä. Viiden maissa on yleensä nälkä niin kova, että raivarit alkavat. Joten jo aika aikaisessa vaiheessa oli kiire. Ja silloin tajusin, että varmaan tärkein yhteistä aikaa lapseni kanssa määrittävä asia on kiire. Ja se on perseestä.

Kiireen voi tietenkin helposti välttää. Ei tarvitse kuin pysyä kotona. Suurin ongelma siinä ratkaisussa on se, että se on vähän kuten kiirekin. Perseestä. Lapsen kanssa on kotona ihan kivaa pienissä annoksissa, mutta lapsen kanssa luonnon ihmetteleminen ja leikkien kaksiminen kaikesta vastaantulevasta on hauskaa ihan eri tavalla. Rupesinkin pohdiskelemaan, että olisiko tarjolla parempia vaihtoehtoja ja keksinkin pari hitusen luovaa ratkaisua.

Kiireenhän aiheuttaa kaksi asiaa, kakka ja nälkä. Kakka on triviaalihko varustautumiskysymys. Vaippoja ja perseenpyyhintälappuja mukaan, niin homma hoituu missä vaan. Ruoka onkin oma kysymyksensä. Vaan rupesin miettimään, että eihän ruoka nyt mitään kovin erikoista varustautumista vaadi. Vettä, astioita, ainekset, trangia. Ja istuinalustaa. Melkein joutuu kokeilemaan.