Talven haasteet

Talvi on jäänyt vaihteeksi taakse ja ainakin jälkeenpäin kun miettii, niin oli kyllä raskas talvi. Iso osa on tietysti sairastelulla, pari flunssa ja mahatautia taisi olla. Kuitenkin jos miettii niitä aikoja, jolloin tuntui hyvältä, niin yhteisenä nimittäjänä voi edelleen pitää ulkoilua ja liikuntaa. Pitäisi vaan keksiä hyvää tekemistä ulkona (lapsen kanssa). Silloinkin, kuin sää on huono. Hyvälle säälle ongelma on pitkälti ratkaistu, aina voi mennä luistelemaan. Ensi talvena kokeillaan, että saisiko valikoimiin myös laskettelun. Ja uimaanhan voi tietty mennä.
Suurin virhe taisi kuitenkin olla HCR-ilmoittautuminen. Tästähän seurasi työmatkajuokseminen, joka oli muuten ihan hyvä juttu, mutta pyöräillessä olisi ollut paljon enemmän ulkona. No, teloinpa jalkaani niin, ettei tarvitse kyseiseen juoksuun osallistua mutta pyöräily on sallittua. Onhan se ihan jännä seurata, että onko kunto jo niin hyvä, että voi joka päivä polkea. Mutta täytyy koittaa takoa vaan päähän, että ei se laatu vaan määrä.

Oikealla kädellä

Motivaation ylläpitäminen on usein vaikeaa. Varsinkin, kun on tarkoitus tehdä jotain asiaa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Käy helposti niin, että jossain vaiheessa juttua alkaa tehdä vähän vasemmalla kädellä ja sitten se alkaa tuntua turhalta ja sitten sitä ei enää jaksakaan tehdä. Venyttelylle kävi aikalailla näin. Pitäisi vaan muistaa se, että jos homma ei tunnu järkevältä, niin joko sitä pitää muuttaa tai sitten pitää lopettaa.

Venyttelemisen ongelmahan on se, että se ei ole hauskaa. Toinen ongelma on se, että edistymistä on vaikea yleensä mitata. Joten sitä pitäisi tehdä sillä tavalla, että tulee sellainen olo, että siitä on jotain hyötyä. Joten kaivelin netistä vähän juttua siitä, että miten venytellään kun tavoitteena on liikkuvuuden parantaminen. Seuraamme jännityksellä, mutta ainakin nyt alussa tuntuu paljon järkevämmältä.

Minä ja kauluri

Neuloin kaulurin. Sopivasti tuli valmiiksi kevättä varten. Ohjeen nappasin tuolta mutta en mitään nappeja tai muita juttuja ruvennut siihen laittamaan, koska ei sellaiset hippitouhut kunnolliseen kauluriin millään tavala kuulu. Hyvä perinteinen umpikauluri tuli. Ja komia, kato vaikka ite:

Jonkunmoisena haaveena on ollut muutenkin opetella tekemään vaatteita itse. On tämä ainakin pieni alku siihen suuntaan. Voi sitten katsoa, että jos vaikka ensi vuonna irtoaisi ompelukurssille.

Beef jerky

Olen tällä reseptillä tehnyt menestyksekkäästi beef jerkyä, mutta se sijaitsee vain satunnaisella keskustelupastalla, joten laitan sen tänne. Löytyy sitten jatkossakin.

Nikoyaki-marinadi, annostus per 500-700g lihaa

1.25 dl teriyakikastiketta
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauheutta
1 rkl siirappia
1 tl nestesavua
1 tl Tabascoa
1 tl mustapippuria

Kuukausi lähestyy loppuaan, mitä jäi käteen?

Läppäritön tammikuu piti pitää, mutta aika isosti se homma räjähti sairasteluun. Sellaiseen itseruoskintaan ei sentään lähdetty, että olisi pitänyt jaksaa tehdä jotain kunnollista, kun elämän tarkoitus on lähinnä selvitä pari päivää hengissä, että voi sitten taas jatkaa elämää. Eli läppäritön kuukausi oli kyllä enemmänkin läppäritön kaksiviikkoinen. Vaan ei siinä mitään, hyviä juttuja tuli silti.

Ehkä selkein saavutus on se, että tarve surffata meni pois. Surffaamaan voi päätyä, jos ei nyt ole muutakaan tekemistä, eikä ole jaksua keksiä tekemistä, mutta enää ei tule esimerkiksi tuunattua lasta pois kun on ihan pakko lukea Facebookista, että kaikki on perseellään paitsi se joka koitti istua. Samalla meni kyllä suurin into kirjoitell blogituksia, mutta ehkä se pitää hyväksyä ns. reiluna vaihtokauppana. Suosittelen siis ehdottomasti.

Läppärin ääressä vietetty aika ei silti vähentynyt niin paljoa kuin olisi voinut luulla, koska ilmeni, että yllättävän paljon sitä ihan tarpeellistakin tekemistä on, jossa tietoa erinäisistä asioista pitää kaivella tietoa esille. Esimerkiksi siitä, että mitä kautta Suomea kannattaa kulkea läpi. Painokin on lähtenyt taas laskemaan, vaikka siitä onkin vaikea sanoa että onko kyseessä vain ajoituksellinen yhteensattuma vai onko sitä virtaa oikeastikin enemmän. Hyvä juttu siis vaikka lyhyeksi jäikin. Sitä saakin sitten miettiä, että miten tästä eteenpäin.

Paracord-kompassi

Nonih, nyt on ensimmäinen konkreettinen tulos surffamattomuudesta esittelykunnossa. Nokkelat otsikosta sen jo hiffasivatkin. Kyseessä on siis kompassi. Itse kompassi on Suunnon M-9 rannekompassi. Jonka siis hommasin siksi, että ehkä kompassi tulee otettua mukaan jos uskoo sitä myös käyttävänsä. Lueskelin vähän arvosteluja tuosta vehkeestä ja yksimielinen näkemys oli, että kompassi hyvä, ranneke ei. Törmäsin myös tyyppiin, joka oli paracordista (naru, joka on naruille sitä, mitä jesse on teipeille) väkertänyt rannekkeen M-9:llensä. Varusteleka kertoilee sivuillaan, miten kyseisenlainen ranneke tehdään (ilman kompassia). Ja tässä se nyt on: kompassi ja kolme metriä narua.

Komia kuin mikä!

Erheitä ja innostumisia

Parin huonon yön jälkeen voi todeta, että nukkuminen on läppärittömyydessä hyvin tärkeää. Läppärin tärkein tehtävähän on antaa mahdollisuus olla tekemättä mitään kun väsyttää tai "väsyttää" ja olla silti menemättä nukkumaan. Aika hassua havaita, että mitä väsyneempi on, sitä myöhemmin menee nukkumaan. Sitä vähemmän tulee myös tehtyä mitään. Ei tämä läppärittömyys silti vielä pieleen ole mennyt, mutta kyllä se koko ajan tulee kirkkaammaksi, että miksi tämän koneen edessä meinaa aivottomana iltakaudet istua. Se vaan on se helpoin ratkaisu.

On tässä sitä tekemistä kuitenkin ruvennut jo löytymäänkin, joten ehkä niitä tuloksiakis alkaa tulla. Oleellisimpana innostuksena tällä hetkellä on reissuvarustuksen järkevöittäminen. Oikeastaan tämäkin menee sarjaan asiat, jotka olisi pitänyt laittaa kuntoon jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan jne. Eli siis riittävän turvavarustuksen hommaaminen metsäreissuille sellaisessa muodossa, että ne viitsii ottaa mukaankin. Mielenkiintoisin puute varustuksessa on kompassi. Omistanhan minä tietenkin kompassin, mutta asioiden kanniskelu kaulassa ottaa jostain syystä niin paljon päähän, että se kompassi on aina haudattuna rinkan syvimpään koloon ja vähänkään lyhyemmillä reissuilla se on kotona. Mikä nyt vaan ei oikeasti ole fiksua. Joten katselin pienen ja kätevän näköistä rannekompassia ja sellaisen tilasinkin. Modaussuunnitelmatkin ovat jo valmiina.

Toinen asia, mihin olen ruvennut vähän perehtymään on tulenteko. Enemmän kyllä huviksi kuin oikeasta uskosta sen tarpeeseen, mutta onhan se nyt tyylikästä, jos pystyy värkkäämään tulen ilman kaikenmaailman härveleitä. Seuraavan kerran kun menen johonkin soveliaaseen metsätilanteeseen, niin täytyy kokeilla saako valmistettua tuliporan. Tai valmistettua epäilemättä saa, mutta saako sillä tulenkin. Jos saa, niin voinkin kehua olevani jo tosi metsämies.