Neuloin kaulurin. Sopivasti tuli valmiiksi kevättä varten. Ohjeen nappasin tuolta mutta en mitään nappeja tai muita juttuja ruvennut siihen laittamaan, koska ei sellaiset hippitouhut kunnolliseen kauluriin millään tavala kuulu. Hyvä perinteinen umpikauluri tuli. Ja komia, kato vaikka ite:
Jonkunmoisena haaveena on ollut muutenkin opetella tekemään vaatteita itse. On tämä ainakin pieni alku siihen suuntaan. Voi sitten katsoa, että jos vaikka ensi vuonna irtoaisi ompelukurssille.
Olen tällä reseptillä tehnyt menestyksekkäästi beef jerkyä, mutta se sijaitsee vain satunnaisella keskustelupastalla, joten laitan sen tänne. Löytyy sitten jatkossakin.
Nikoyaki-marinadi, annostus per 500-700g lihaa
1.25 dl teriyakikastiketta
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauheutta
1 rkl siirappia
1 tl nestesavua
1 tl Tabascoa
1 tl mustapippuria
Läppäritön tammikuu piti pitää, mutta aika isosti se homma räjähti sairasteluun. Sellaiseen itseruoskintaan ei sentään lähdetty, että olisi pitänyt jaksaa tehdä jotain kunnollista, kun elämän tarkoitus on lähinnä selvitä pari päivää hengissä, että voi sitten taas jatkaa elämää. Eli läppäritön kuukausi oli kyllä enemmänkin läppäritön kaksiviikkoinen. Vaan ei siinä mitään, hyviä juttuja tuli silti.
Ehkä selkein saavutus on se, että tarve surffata meni pois. Surffaamaan voi päätyä, jos ei nyt ole muutakaan tekemistä, eikä ole jaksua keksiä tekemistä, mutta enää ei tule esimerkiksi tuunattua lasta pois kun on ihan pakko lukea Facebookista, että kaikki on perseellään paitsi se joka koitti istua. Samalla meni kyllä suurin into kirjoitell blogituksia, mutta ehkä se pitää hyväksyä ns. reiluna vaihtokauppana. Suosittelen siis ehdottomasti.
Läppärin ääressä vietetty aika ei silti vähentynyt niin paljoa kuin olisi voinut luulla, koska ilmeni, että yllättävän paljon sitä ihan tarpeellistakin tekemistä on, jossa tietoa erinäisistä asioista pitää kaivella tietoa esille. Esimerkiksi siitä, että mitä kautta Suomea kannattaa kulkea läpi. Painokin on lähtenyt taas laskemaan, vaikka siitä onkin vaikea sanoa että onko kyseessä vain ajoituksellinen yhteensattuma vai onko sitä virtaa oikeastikin enemmän. Hyvä juttu siis vaikka lyhyeksi jäikin. Sitä saakin sitten miettiä, että miten tästä eteenpäin.
Nonih, nyt on ensimmäinen konkreettinen tulos surffamattomuudesta esittelykunnossa. Nokkelat otsikosta sen jo hiffasivatkin. Kyseessä on siis kompassi. Itse kompassi on Suunnon M-9 rannekompassi. Jonka siis hommasin siksi, että ehkä kompassi tulee otettua mukaan jos uskoo sitä myös käyttävänsä. Lueskelin vähän arvosteluja tuosta vehkeestä ja yksimielinen näkemys oli, että kompassi hyvä, ranneke ei. Törmäsin myös tyyppiin, joka oli paracordista (naru, joka on naruille sitä, mitä jesse on teipeille) väkertänyt rannekkeen M-9:llensä. Varusteleka kertoilee sivuillaan, miten kyseisenlainen ranneke tehdään (ilman kompassia). Ja tässä se nyt on: kompassi ja kolme metriä narua.
Parin huonon yön jälkeen voi todeta, että nukkuminen on läppärittömyydessä hyvin tärkeää. Läppärin tärkein tehtävähän on antaa mahdollisuus olla tekemättä mitään kun väsyttää tai "väsyttää" ja olla silti menemättä nukkumaan. Aika hassua havaita, että mitä väsyneempi on, sitä myöhemmin menee nukkumaan. Sitä vähemmän tulee myös tehtyä mitään. Ei tämä läppärittömyys silti vielä pieleen ole mennyt, mutta kyllä se koko ajan tulee kirkkaammaksi, että miksi tämän koneen edessä meinaa aivottomana iltakaudet istua. Se vaan on se helpoin ratkaisu.
On tässä sitä tekemistä kuitenkin ruvennut jo löytymäänkin, joten ehkä niitä tuloksiakis alkaa tulla. Oleellisimpana innostuksena tällä hetkellä on reissuvarustuksen järkevöittäminen. Oikeastaan tämäkin menee sarjaan asiat, jotka olisi pitänyt laittaa kuntoon jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan jne. Eli siis riittävän turvavarustuksen hommaaminen metsäreissuille sellaisessa muodossa, että ne viitsii ottaa mukaankin. Mielenkiintoisin puute varustuksessa on kompassi. Omistanhan minä tietenkin kompassin, mutta asioiden kanniskelu kaulassa ottaa jostain syystä niin paljon päähän, että se kompassi on aina haudattuna rinkan syvimpään koloon ja vähänkään lyhyemmillä reissuilla se on kotona. Mikä nyt vaan ei oikeasti ole fiksua. Joten katselin pienen ja kätevän näköistä rannekompassia ja sellaisen tilasinkin. Modaussuunnitelmatkin ovat jo valmiina.
Toinen asia, mihin olen ruvennut vähän perehtymään on tulenteko. Enemmän kyllä huviksi kuin oikeasta uskosta sen tarpeeseen, mutta onhan se nyt tyylikästä, jos pystyy värkkäämään tulen ilman kaikenmaailman härveleitä. Seuraavan kerran kun menen johonkin soveliaaseen metsätilanteeseen, niin täytyy kokeilla saako valmistettua tuliporan. Tai valmistettua epäilemättä saa, mutta saako sillä tulenkin. Jos saa, niin voinkin kehua olevani jo tosi metsämies.
Viikko läppärittömyyttä takana ja melko tuskattomasti on mennyt. Vieläkään ei tosin ole keksitty sitä korvaavaa tekemistä, mutta ei ole ollut tarvettakaan, kun ajan on saanut menemään arkitoimintaan. Kuvioihin on tullut muunmuassa perheen yhteinen iltapala. Eniten aikaa on kuitenkin käytetty erinäisiin kämpän uudelleenjärjestelyihin, joiden seurauksena asioille on enemmän ja järkevämpiä paikkoja. Järjestettävää piisaa vielä, mutta jos omasta kämpästä alkaa tila loppua, niin kuukauden läppärittömyys voi olla ratkaisu.
Yksi tärkeä asia, minkä tämä on jo opettanut on se, että kuinka paljon sellaisia asioita, joita oikeastaan pitäisi tehdä ja jotka jäävät aina tekemättä. Läppäristä otetaan nyt varmuuskopioita ja valokuvat on varmuuskopioitu jopa ihan muualle, joten valokuvat jäävät jäljelle tulipalostakin. Ei sekään mikään iso homma ollut, mutta ei sitä vaan tule tehtyä. Aika monta vastaavaa hommaa on vielä jäljellä, saattaa olla ettei kuukausi riitä. Sikäli voi olla, että täytyy pitää helmikuu perään, että tulee mietittyä tekemistäkin.
Pari päivää läppärittömyyttä takana ja tekemisen puutteen huomaa eniten siitä, että kämppä on siistimpi kuin yleensä. Huoltotoimenpiteitä ei ole niin helppoa välttää, kun ei ole muuta tekemistä. Vielä ei oikein ole hyviä ideoita tullut siitä, että mihin sen lisääntyneen ajan sitten haluaa käyttää. Suurin hyötyjä tähän mennessä on kyllä kakara, huomiota irtoaa selvästi enemmän. Ihan hyvä asia varmaan sekin.
Luovuutta rajoittaa sekin, että tuntemattomasta syystä olen onnistunut unohtamaan lounaan kahtena päivänä peräkkäin. Tätä ei kyllä ole aikasemmin tapahtunut. Eikä kannattaisi tapahtua kyllä myöhemminkään, sikäli vie virtaa sellainen syömättömyys. Tähän mennessä kuitenkin varovaisen positiivisella fiiliksellä.
