Kuukausi lähestyy loppuaan, mitä jäi käteen?

Läppäritön tammikuu piti pitää, mutta aika isosti se homma räjähti sairasteluun. Sellaiseen itseruoskintaan ei sentään lähdetty, että olisi pitänyt jaksaa tehdä jotain kunnollista, kun elämän tarkoitus on lähinnä selvitä pari päivää hengissä, että voi sitten taas jatkaa elämää. Eli läppäritön kuukausi oli kyllä enemmänkin läppäritön kaksiviikkoinen. Vaan ei siinä mitään, hyviä juttuja tuli silti.

Ehkä selkein saavutus on se, että tarve surffata meni pois. Surffaamaan voi päätyä, jos ei nyt ole muutakaan tekemistä, eikä ole jaksua keksiä tekemistä, mutta enää ei tule esimerkiksi tuunattua lasta pois kun on ihan pakko lukea Facebookista, että kaikki on perseellään paitsi se joka koitti istua. Samalla meni kyllä suurin into kirjoitell blogituksia, mutta ehkä se pitää hyväksyä ns. reiluna vaihtokauppana. Suosittelen siis ehdottomasti.

Läppärin ääressä vietetty aika ei silti vähentynyt niin paljoa kuin olisi voinut luulla, koska ilmeni, että yllättävän paljon sitä ihan tarpeellistakin tekemistä on, jossa tietoa erinäisistä asioista pitää kaivella tietoa esille. Esimerkiksi siitä, että mitä kautta Suomea kannattaa kulkea läpi. Painokin on lähtenyt taas laskemaan, vaikka siitä onkin vaikea sanoa että onko kyseessä vain ajoituksellinen yhteensattuma vai onko sitä virtaa oikeastikin enemmän. Hyvä juttu siis vaikka lyhyeksi jäikin. Sitä saakin sitten miettiä, että miten tästä eteenpäin.

Paracord-kompassi

Nonih, nyt on ensimmäinen konkreettinen tulos surffamattomuudesta esittelykunnossa. Nokkelat otsikosta sen jo hiffasivatkin. Kyseessä on siis kompassi. Itse kompassi on Suunnon M-9 rannekompassi. Jonka siis hommasin siksi, että ehkä kompassi tulee otettua mukaan jos uskoo sitä myös käyttävänsä. Lueskelin vähän arvosteluja tuosta vehkeestä ja yksimielinen näkemys oli, että kompassi hyvä, ranneke ei. Törmäsin myös tyyppiin, joka oli paracordista (naru, joka on naruille sitä, mitä jesse on teipeille) väkertänyt rannekkeen M-9:llensä. Varusteleka kertoilee sivuillaan, miten kyseisenlainen ranneke tehdään (ilman kompassia). Ja tässä se nyt on: kompassi ja kolme metriä narua.

Komia kuin mikä!

Erheitä ja innostumisia

Parin huonon yön jälkeen voi todeta, että nukkuminen on läppärittömyydessä hyvin tärkeää. Läppärin tärkein tehtävähän on antaa mahdollisuus olla tekemättä mitään kun väsyttää tai "väsyttää" ja olla silti menemättä nukkumaan. Aika hassua havaita, että mitä väsyneempi on, sitä myöhemmin menee nukkumaan. Sitä vähemmän tulee myös tehtyä mitään. Ei tämä läppärittömyys silti vielä pieleen ole mennyt, mutta kyllä se koko ajan tulee kirkkaammaksi, että miksi tämän koneen edessä meinaa aivottomana iltakaudet istua. Se vaan on se helpoin ratkaisu.

On tässä sitä tekemistä kuitenkin ruvennut jo löytymäänkin, joten ehkä niitä tuloksiakis alkaa tulla. Oleellisimpana innostuksena tällä hetkellä on reissuvarustuksen järkevöittäminen. Oikeastaan tämäkin menee sarjaan asiat, jotka olisi pitänyt laittaa kuntoon jo vuosia sitten, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan jne. Eli siis riittävän turvavarustuksen hommaaminen metsäreissuille sellaisessa muodossa, että ne viitsii ottaa mukaankin. Mielenkiintoisin puute varustuksessa on kompassi. Omistanhan minä tietenkin kompassin, mutta asioiden kanniskelu kaulassa ottaa jostain syystä niin paljon päähän, että se kompassi on aina haudattuna rinkan syvimpään koloon ja vähänkään lyhyemmillä reissuilla se on kotona. Mikä nyt vaan ei oikeasti ole fiksua. Joten katselin pienen ja kätevän näköistä rannekompassia ja sellaisen tilasinkin. Modaussuunnitelmatkin ovat jo valmiina.

Toinen asia, mihin olen ruvennut vähän perehtymään on tulenteko. Enemmän kyllä huviksi kuin oikeasta uskosta sen tarpeeseen, mutta onhan se nyt tyylikästä, jos pystyy värkkäämään tulen ilman kaikenmaailman härveleitä. Seuraavan kerran kun menen johonkin soveliaaseen metsätilanteeseen, niin täytyy kokeilla saako valmistettua tuliporan. Tai valmistettua epäilemättä saa, mutta saako sillä tulenkin. Jos saa, niin voinkin kehua olevani jo tosi metsämies.

Viikko takana

Viikko läppärittömyyttä takana ja melko tuskattomasti on mennyt. Vieläkään ei tosin ole keksitty sitä korvaavaa tekemistä, mutta ei ole ollut tarvettakaan, kun ajan on saanut menemään arkitoimintaan. Kuvioihin on tullut muunmuassa perheen yhteinen iltapala. Eniten aikaa on kuitenkin käytetty erinäisiin kämpän uudelleenjärjestelyihin, joiden seurauksena asioille on enemmän ja järkevämpiä paikkoja. Järjestettävää piisaa vielä, mutta jos omasta kämpästä alkaa tila loppua, niin kuukauden läppärittömyys voi olla ratkaisu.

Yksi tärkeä asia, minkä tämä on jo opettanut on se, että kuinka paljon sellaisia asioita, joita oikeastaan pitäisi tehdä ja jotka jäävät aina tekemättä. Läppäristä otetaan nyt varmuuskopioita ja valokuvat on varmuuskopioitu jopa ihan muualle, joten valokuvat jäävät jäljelle tulipalostakin. Ei sekään mikään iso homma ollut, mutta ei sitä vaan tule tehtyä. Aika monta vastaavaa hommaa on vielä jäljellä, saattaa olla ettei kuukausi riitä. Sikäli voi olla, että täytyy pitää helmikuu perään, että tulee mietittyä tekemistäkin.

Siistiä elämää

Pari päivää läppärittömyyttä takana ja tekemisen puutteen huomaa eniten siitä, että kämppä on siistimpi kuin yleensä. Huoltotoimenpiteitä ei ole niin helppoa välttää, kun ei ole muuta tekemistä. Vielä ei oikein ole hyviä ideoita tullut siitä, että mihin sen lisääntyneen ajan sitten haluaa käyttää. Suurin hyötyjä tähän mennessä on kyllä kakara, huomiota irtoaa selvästi enemmän. Ihan hyvä asia varmaan sekin.

Luovuutta rajoittaa sekin, että tuntemattomasta syystä olen onnistunut unohtamaan lounaan kahtena päivänä peräkkäin. Tätä ei kyllä ole aikasemmin tapahtunut. Eikä kannattaisi tapahtua kyllä myöhemminkään, sikäli vie virtaa sellainen syömättömyys. Tähän mennessä kuitenkin varovaisen positiivisella fiiliksellä.

Julkisuuspainetta

Pitää taas vähän blogitella. Suorittaa jopa jonkunasteinen paluu juurille, eli blogin alkuperäiseen tarkoitukseen. Alunperin aloitin kirjoittelemisen luodakseni painetta laihdutuksen tukemiseksi. Painetta tarvitaan taas.

Olemme vaimon kanssa jo pitkään miettineet, että läppäri kotona itseasiassa laskee elämänlaatua, eikä suinkaan nosta sitä. Joten päätimme lähteä tipattoman tammikuun hengessä läppärittömään tammikuuhun. (Kirjoitan tätä kännykästä). Tavoitteena on, että läppäriä käytetään vain ja ainoastaan silloin kun sitä oikeasti tarvitaan eli ei juuri ollenkaan. Yksityiskohdat mietitään sitä mukaa, kun tarve tulee. Homma ei ole helppo. Läppäri on ollut niin kauan määräävässä roolissa, että tuntuu, ettei täällä ole oikein tekemistäkään ilman sitä. Mikä tietenkin kertoo vain karulla tavalla kuinka tarpeellista tämä on.

Tarkoitus on siis aluksi koittaa selvitä kuukausi ja sen jälkeen miettiä, että mitä hyvää ja huonoa tästä seurasi. Samalla tietysti tavoitteena on löytää niitä ajankäyttötapoja, jotka parantavat elämänlaatua suhteessa surffamiseen. Erityisesti toiveissa on, että kun lakkaa olemasta näennäissosiaalinen netissä, niin tulisi oltua oikeasti sosiaalinen. Saa nähdä. Saa myös nähdä, että kuinka ristiriidassa blogittaminen on näennäissosiaalisuuden karsimisen kanssa.

Loppu - Slut

On aika lopettaa tämä blogittaminen. Se tuottaa stressiä, eikä minulla ole enää kirjoitettavaa. Jos joskus voin vielä kirjoittaa niin, että se tuottaa hyviä asioita elämään, niin kirjoitan. Nyt annan kuitenkin olla.