Selviytymistaistelu

Aina välillä tulee oikein huono yö ja sitten tulee päivä, jona ainoa tavoite on selvitä seuraavaan. Niinkuin eilinen. Olikin kiva havaita, että sellaisenakin päivänä saa jotain tehtyä. Tai siis normaalit asiat tulee tehtyä.

Pohdiskelin, että työpäivä kannattaisi suunnitella vieläkin tarkemmin. Tai siis tehdä selkeä suunnitelma siitä, että kuinka usein pitää taukoja, kuinka pitkiä taukoja ja mitä tekee silloin kun on tauko. Jos ei ole hyvää suunnitelmaa, niin ne tauot jäävät pitämättä. Olen huomannut, että oleellista on olla myös suunnitelma sille, mitä tekee. Realistinen suunnitelma. Siis esmes haen kahvia on realistinen suunnitelma, luen tulevaan tenttiin ei. Tulisi tauot pidettyä.

Tauot ovat muutenkin jännä asia. Jostain syystä tulee melkein syyllinen olo, kun pitää taukoa. Vähän kuin jotenkin huijaisi työnantajaa. Ehkä selkeä suunnitelma helpottaisi myös itsensä vakuuttamista siitä, että pidän työtehoa parantavaa breikkiä, enkä vaan lusmua. Se kun kuitenkin pitää paikansa. Tauolla tehtävän asian määritteleminen ehkä edistää myös sitä, että on helpompi tehdä henkinen ero tauon ja työn välillä. Onkohan blogittaminen tarpeeksi erilainen asia kuin työ?

Olen paha tapa

Jos hyvin käy, niin suuri merkkipaalu tämän blogin historiassa tulee tänään ohitetuksi. Normaaleilla katselumäärillä ylitetään 600 kävijän raja kuukaudessa. Ei siis ihan maailman seuratuin media. On silti hiukan hämmentävää ajatella, että päivittäin täällä käydään reilu kymmenen kertaa katsomassa, että onko mitään tullut. Vaikka en mitään raapustelisikaan. Se on toisaalta yksi syy siihen, että tulee lähes päivittäin tajunnanvirtailtua tänne. Tuntuu siltä, että voi tuottaa hetken katkon jonkun tylsyyteen. Mikä on sikäli ristiriitaista, että itsehän yritin kovasti päästä eroon surffailusta muun tekemisen välttelyn välineenä. Tuen siis tietoisesti toisten sellaisia tapoja, joita en itselleni halua. Cool?

Toinen asia, missä tulee tuettua pahoja tapoja on matkustus. Junan käyttäminen on vähän kuin maksaisi siitä, että joku vetää turpaan. Paitsi lipunmyyjät puhelimessa. Nopeita, tehokkaita ja ystävällisiä ovat he. Kunhan pääsee jonosta läpi. Kakaran kanssa matkustaessa suurempi liikkumisen vapaus korvaa kaiken, mikä on pielessä. Silti tulee vähän syyllinen olo. Pääsisköhän lentämällä?

Rutiinilla

Kaverin kanssa jutellessa tajusin, että saan aikaan paljon enemmän asioita kuin aikaisemmin. Tarkemmin sanottuna elämässä on paljon vähemmän sellaisia pätkiä, että jälkeenpäin tulee mietittyä, että olisi pitänyt tehdä jotain muuta. Vielä tarkemmin sanottuna tulee surffattua paljon vähemmän silloin, kun voisi saada aikaan jotain muuta. Surffaaminen sellaieen aikaan, kun ei tarvitse saada aikaan mitään muuta ei ole hukattua aikaa vaan tarpeellista lepuutusta, se huomattakoon. Mietiskelin tässä, että mikä siihen on johtanut. Syitä tarkeysjärjestyksessä:

1) Lapsi. Asioiden vaan pitää tapahtua ajallaan kun on lapsi.
2) Työ. Työpäivään saa ympättyä aika paljon muutakin, kun ymmärtää sen, että taukojen pitäminen on kaikkien etu. Työpäivä taas on helppo strukturoida toimivaksi, kun töihin menee ja töistä tulee aina samaan aikaan koska kts. kohta 1
3) Aikaa ei ole. Jos jotain meinaa tehdä, niin sille täytyy suunnitella myös toteutusaika ja elämä täytyy järjestää niin, että toteutusaikana ei ole mitään muuta. Tämä johtaa siihen, että päätöksestä tehdä jotain seuraa melkein pakko tehdä se asia, koska se on jo järjestetty ja järjestäminen ei yleensä ole ollut triviaalia koska kts. kohta 1.
4) Tekemättömyydelle on määrätty aika. On paljon helpompi tehdä asioita kun tietää koska saa lopettaa tekemisen. Tekemättömyydelle taas määräytyy aika koska kts. kohta 1.

Samalla keksin, että miten ne omat vanhemmat ovatkin niin suunnitelmallisia ja aikaansaavia. Kts. kohta 1. Kertaa 3.

Alamäki alkaa

Joskus menee kovaa ja toisinaan sitten vähemmän. Kevät meni kovaa ja oli hyvä fiilis ja nyt alkaa olla taas vaikeampaa. Se hyöty tästä kaikenlaisesta pohdiskelemisesta on ollut, että olen tajunnut sen, että tämä juttu vaan menee näin. Pieniä ahdistuksia se silti aiheuttaa, mutta on helpompi jatkaa elämää, kun ymmärtää, että tämä on vaan tätä peruskiertoa. Paremmin menee taas jossain vaiheessa.

Hyvä juttu tässä on se, että olen saanut kuviot aika hyvin kasaan tällä energisyysjaksolla, joten nyt voi vaan keskittyä siihen, että jatkaa samoja rutiineja. Mielenkiinnolla seuraan myös sitä, että kuinka kauan tämä tällä kertaa kestää. Reilun viikon on ainakin ollut jo huonompaa. Optimistisesti kuvittelen kuitenkin, että jos elintavat ovat kelvollisesti näpissä, niin lyhyempi ja muutenkin helpompi lie vaikeampi pätkä.

Hyllytys

Tilattiin tässä uusi kirjahylly. Toiveena on, että sitten saisi kaikille tavaroille paikan, jolloin siivoaminen olisi helpompaa. Jännä nähdä miten käy. Vanhasta pitäisi päästä eroon. Jos tiedät jonkun, joka haluaa kirjahyllyn, niin täältä saa. Ihan asiallinen se on.

Aika pelottavaa tuollainen kirjahyllyn hankkiminen. Törkeän kallis mööpeli, jonka miellyttävyydestä ei kuitenkaan voi olla ihan varma ennen kuin sen on tuohon olohuoneeseen kasannut. Ja kun se on vielä varsin massiivinen, niin paree näyttää hyvältä. Yllättävän stressaavaa olikin se hommaaminen. Toki myös stressaannun helposti.

Rupesin miettimään sitä, miten oleminen on tässä viimeaikoina muuttunut ja totesin, että yksi asia on pysynyt samana, iltaisin ei tule tehtyä mitään järkevää. Se on kuitenkin muuttunut, että nykyään meno on sen verran vauhdikasta päivällä, että rentoutuminen illalla on pelkästään paikallaan. Eli tavallaan ongelma on ratkaistu.

Hauskaa

Suomessakin voisi asioiden parantamiseen lähteä tällä asenteella. En tiedä muuttuisivatko asiat paljon paremmiksi, mutta ainakin elämä olisi hauskempaa ja mielenkiintoisempaa. Esmes Espoon roskiksia voisi rakentaa sillä silmällä, että roskia olisi mahdollisimman hauskaa laittaa sinne. Oma suosikki noista ehdotuksista oli se jänniä faktoja kertoileva liikennevalosysteemi.

Hauskuuttahan voisi lisätä elämään monella tavalla. Riittäisiköhän pokka ruveta jakamaan ylävitosia satunnaisille ihmisille työmatkalla?

Kuntoilupuolella paino ei edelleenkään putoa, koska edelleenkään ei oikein motivaatio riitä ruokavalion lopulliseen järkeistämiseen. Ei vaan jaksa nyt järjestellä asioita. Leukoja saan sen sijaan vedettyä yhden jo ja lepopulssi oli 47 kun äsken mittasin. Eteenpäin taittaessa saan myös jo sormet maahan. Edistys täytyy ottaa sieltä mistä saa.

Minua ei olekaan huijattu!

Muutaman vuoden jo olen harrastanut teini-ikäisiä viskejä. En oikein edes tiedä, että miten tulin aloittaneeksi maistelun, mutta joskus sain idean ja siitä lähtien hyllyssä on aina ollut joku pullo. Harrastelun tahti oli sikäli rauhallinen, pullollinen meni noin vuodessa, että ynnäilin, että samalla vaivalla voi ostella niitä kalliimpia viskejä.

Siinä ratkaisussa on se huono puoli, että kun ei etene huonommista parempiin tai ainakin kalliimpiin, niin ei oikeastaan tiedä, että onko ne kalliimmat edes parempia. Tehtiin siis kaverin kanssa viskivertailu ja kuviteltiinkin huomaavamme erilaiset luonteet kalliilla ja halvoilla viskeillä ja kalliiden jopa olevan miellyttävämpiä. Taino, tarkkaanottaen havainnoitiin eroja vanhojen ja nuorien viskien välillä. Suurinpiirtein sama asia.